Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan...

Tiedä häntä, onko tässä onnittelujen vai itkun paikka. Tänään Täti täyttää 39-vuotta. Minulla ei ollut sitten niin minkään sortin kolmenkympinkriisiä, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että voisin kokeilla neljänkympin sellaista. Alan hiljalleen tajuta, että olen keski-ikäinen. Pahus. Minulla kun ei ole ollenkaan kypsä ja aikuismainen olo! Okei, siinä vaiheessa, kun teinit touhottavat, niin tunnen olevani hyvin kypsä ja vanha. Kaipa ne vuodet sittenkin tuovat jotakin viisautta?

No mutta nyt olen marissut ihan tarpeeksi ikääntymisestä. Osaanottonne voitte kirjoittaa kommentteihin... Siirrytään vaihteeksi musiikkiin. Alatteko jo kyllästyä? Kirjoja, hevosia, musiikkia... Osaako se Täti mistään muusta kirjoittaakaan? Aihevihjeitä voi vapaasti jättää. Täti ottaa ne kiitollisuudella vastaan.

Asiaan! Polku perille on pitkä ja kiemurainen... Siis Tätsy lainasi taas kirjastosta summamutikassa levyjä. Tällä kertaa sattui kouriin pari oikein mukavaa tuttavuutta. Handsomeboy Techinquen Adelie Land ja United Future Organizationin 3rd Perspective. HT on luetteloitu diskomusiikiksi, mutta en kyllä osaa kuvitella sitä Euroopassa tanssittavan diskoissa. Hyvää joka tapauksessa. Varsinkin kappale Quiet Place on aivan ihana. UFO taas uhmaa kaikkea lokerointia. Levyn kappaleista tulee mieleen jazz, chanson, hip hop, samba ja kuuskytluvun orkesterimusiikki. Myös Jean S, Leonard Cohen ja Jacques Brel. Levyn viimeisestä kappaleesta tulee mieleen Philip Marlowe-leffat, Bogie ja Bacall. Aivan ihana levy! Mutta uskokaa pois, kyllä tämä silti ihan oikeata rockia on! Muutenkin nämä japanilaiset bändit eivät oikein suostu taipumaan perinteisiin määrittelyihin, ja hyvä niin! Onpahan elämä huomattavasti mielenkiintoisempaa.