Perjantaina Täti oli taas keskustassa liikkeellä ja tapansa mukaan taapersi taas TopTeniin. Mukaan tarttuivat Girugämeshin 13's Reborn ja Ayabien Rikkaboshi + alfa (mistä tänne saisi lisättyä alfa-aakkosen?). Girugämesh rokkaa kunnolla, mutta Ayabiehen olin hieman pettynyt. Ei se siis huono levy ole, mutta pari aikaisempaa ovat hieman vetävämpiä.

Täti alkaa tulla vanhaksi, ja dementia iskee. Unohdin tässä välissä kirjoittaa, kun ostin Linkin Parkin Meteoran. Että osaa olla hyvä! Täytyy näin jälkikäteen hankkia näitä vanhempiakin levyjä niin kauan kuin Täti on varoissaan.

Lainasin kirjastosta taas muutaman levyn. Ainoa, jonka jaksoin kuunnella kokonaan oli Dimmu Borgirin In Sorte Diaboli (= Liitossa Saatanan kanssa). Wikipedia kutsuu sitä melodiseksi ja pääosin sinfoniseksi black metalliksi. Onkos tämä nyt sitä saatananpalvojien musiikkia, kun niin sitä heppua tässä kovasti ylistetään? Pitääkö tätä yrittää ottaa tosissaan? (Jollei Täti jaksa ottaa Jumalaa tosissaan, niin miten sitten Saatanaa?) No, joka tapauksessa musiikki toimii, kunhan jättää sanoitukset omaan arvoonsa. Epäortodoksinen Täti kyllä olisi taas kerran tarjoamassa kurkkupastilleja laulajalle ;-D.

Hmm... Minusta tuntuu, että muutamat Tädin ystävät repivät hiuksiaan epätoivosta Tädin musiikkimaun suhteen. Sillä eihän kukaan itseään kunnioittava lähes keski-ikäinen täti-ihminen voi pitää black metallista, eihän? Täti tunnustaa olevansa perverssi ja omituinen ihminen.