Niinhän se on, että liikunta pitää ihmisen kunnossa. Marisin jo Tuskan (kuinkas sattuikaan nimi sopivasti!) jälkeen, kuinka reisi puutui ja siihen sattui niin maan vietävästi. Kipu hellitti vasta, kun pääsi istumaan ja lepuuttamaan jalkaa. Nyt jalka on tehnyt jo useamman kerran saman tempun silloin, kun on joutunut pitkään seisomaan, viimeksi Air Showssa ( josta myöhemmin raporttia, jahka kerkiän).

Keskustelin sitten työkaverieni kanssa vaivastani. Arvelivat sitä sitten alkavaksi iskiakseksi... Ainakin puutuminen viittaa siihen, että jokin hermo olisi pinteessä ja varsinainen vaiva löytyisi selästä.

Eli onko minun sitten ihan oikeasti pakko nousta tuolistani ja käydä? Enkö saakaan enää viettää jokaista liikenevää hetkeäni rakkaan läppärini ääressä? Niin kauan kun minulla oli hevonen ja ratsastin säännöllisesti, olivat asiat hyvin. Hevosen liike piti selän kunnossa. Nyt, kun Tädistä on tullut totaalinen sohvaperuna, on kuntokin laskenut jyrkemmin kuin lehmän häntä. Puhumattakaan painosta, jonka nousukulma on käänteinen kunnon laskuun nähden...

Eli hevoset pitävät kuntoa yllä ja ovat terveellisiä - mitä nyt joskus ruhjovat varpaat tuusannuuskaksi...