... Tai sitten ei. Siis Täti. Valitettavasti minulla on taipumus lykätä tavarat käsistäni jonnekin, ja unohtaa ne sitten autuaasti.

Sain siis elokuuksi töitä, kuten jo kerroinkin. Nyt täytyy toimittaa kopiot työtodistuksista työnantajalle, mutta minäpä en löytänytkään mistään viimeisintä työtodistustani! Siitä paikasta alkoi raivoisa arkeologinen kaivuutoiminta syvissä muodostuneissa roinakasoissa. Minulla oli hämärä mielikuva, että johonkin paperikasaan olin sen todistuksen lykännyt. Tosi fiksua, vaikka itse sanonkin. Pois se minusta, että laittaisin sen välittömästi samaan paikkaan kuin muutkin työtodistukseni ja opintotodistukseni.  

Pakkohan sen jossakin oli olla! Sen oli täytynyt olla mukana, kun kävin työkkärissä ilmoittautumassa työttömäksi työnhakijaksi, jotta saisin soviteltua työttömyysrahaa. Niin tyhmä en sentään ole, että onnistuisin todistuksen lykkäämään roskikseen. Enhän? ENHÄN??

No, löytyihän se läpyskä vihdoin. Kirjahyllystä mahtavan Pirkka-reseptikasan välistä. Hyvä minä! (Tuo sarkasmin täyttämällä äänellä.)

Se hyvä puoli tässä oli se, että ainakin tuli tehtyä siivousta, ja poltettavaa paperiroinaa kertyi mukava kasa....