Kuka sanoikaan, ettei japanilaisella ruoalla voi syödä itseään ähkytäyteen? No, se onnistui ainakin kahdelta täti-ihmiseltä eilen, kun menin ystäväni S:n kanssa japanilaiseen ravintolaan Kotoon (Lönnrotinkadulla) syömään. Mokoma ravintola oli muuttanut sen jälkeen, kun olen siellä ollut viimeksi. Eli ensimmäiseksi suuntasimme Kalevankadulle, mutta siellä on nykyään japanilainen ravintola Domo. No, onneksi oikea ravintola löytyi seuraavalta kadulta.

Ystäväni S on hyvin samanhenkinen minun kanssani, avoin ja puhelias - sekä yllytyshullu. Vihdoinkin sain jonkun houkuteltua kokeilemaan ateriakokonaisuutta, joka on seuraavanlainen:

83. 古都シェフスペシャル á € 48,90
KOTO CHEFFU SPECIAL / KEITTIÖMESTARIN ERIKOINEN
(min. 2 tilausta) (min. 2 orders) (заказ минимум на двоих)
Zensai, Suimono, Sashimi No Santenmori, Unagi No Kyuri-Momi, Ebi No Harusameage, Tukuneyaki, Maki-Sushi, Kimchi & Kaisou salada, Wafu steak, Gohan, Dessert, Kohi/Ocha
Alkuruoka, Kirkasta keittoa, Kolmenlaista graavikalaa, Ankeriasta kurkkusiivuilla, Friteerattuja katkarapuja kirkkaan nuudelin kera, Friteerattuja broileri-vihannespullia, Sushirullia, Korealaista pikkelssiä & merileväsalaatti, Häränlihaa, Riisiä, Jäätelöä, Kahvia/Japanilaista teetä
Appetizer, Japanese clear soup, Three kinds of raw fish, Eel on cucumber, Deep fried shrimp with clear crispy noodles, Minced chicken with seasoned vegetables, Sushi rolls, Korean pickles & seaweed salad, Beef, Rice, Ice cream, Coffee/Green tea

Kuvittelin, että annokset olisivat olleet hieman pienempiä, mutta osoittautui, että tämä muodostui (wo)man vs. food-kilpailuksi. Olette kenties katsoneet Jimiltä Amerikan parhaat kuppilat-sarjaa? Ihan yhtä herooinen kamppailu tämä ei ollut, mutta kahden naisen kohdalla ihan riittävän vaativa tehtävä. Aikaa ravintolassa kuluikin melkein kolme tuntia.

Aterian jälkeen oli vuorossa elokuva. Voitte uskoa, että lyllerrys Lönkalta Kinopalatsiin oli tuskainen taival. Ei se käveleminen itsessään, vaan se, että välillä erehdyimme kiihdyttämään vauhtia liian kovaksi. Oletteko itse koskaan koettaneet kävellä liian nopeasti maha piukean pulleana? Vannoimme, että seuraaville ravintolaseikkailuillemme ottaisimme miehen mukaan syömään ylimääräisen ruoan. xD  Nimittäin vielä tähän päivään mennessä miesten syömän ruoan määrä ei ole jaksanut lakata hämmentämästä meitä naisimmeisiä. Emmekä me ole siitä pieniruokaisimmasta päästä...

Elokuvaksi oli valiintunut Poikani Kevin eli Lionel Shriverin samannimiseen kirjaan perustuva elokuva. Pääosassa oli Tilda Swinton (Orlando, Narnian tarinat), joka on erinomainen näyttelijä. Tarinassa Kevin syyllistyy koulumurhaan, mutta hän ei ole pääosassa, vaan nimenomaan Eva, Kevinin äiti. Luvassa on jännitystä muttei väkivallalla mässäilyä.

Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut päivä. Tosin seuraavalla kerralla ehkä hieman maltillisempi ateria?

RMS Titanic lähdössä Southamptonin satamasta 10.4.1912

Tänään sitten tuli täyteen sata vuotta uppoamattomana pidetyn Titanicin haverista. Belfastissa, Pohjois-Irlannissa, paljastettiin tänään muistomerkki, johon on kaiverrettu kaikkien onnettomuudessa hukkuneiden nimet. Joukossa on myös minun isoäitini kahden enon nimet. Olivat veljekset päättäneet lähteä Ameriikan ihmemaahan kultaa vuolemaan. Sattui niin, että he olivat ehtineet Southamptoniin odotettua nopeammin, ja heille jäi ylimääräistä aikaa odotellessa omaa laivaansa. Mutta oi mikä onnenpotku! Laivayhtiöltä löytyi vielä tilaa aiemmin lähtevään Titanic-nimiseen laivaan, joka oli lähdössä neitsytmatkalleen. Olisihan se paljon komeampaa saapua Amerikkaan maailman suurimmalla ja upeimmalla laivalla kuin jollakin tusinapurtilolla. No, lopputarinan me kaikki sitten tiedämmekin.

Isoäitini oli onnettomuuden aikana kahdeksanvuotias, ja se jätti häneen lähtemättömän trauman. Häntä ei koskaan saatu muunlaiseen alukseen kuin lossiin. Kahden nuoren miehen unelma sammui Atlantin hyisiin aaltoihin, mutta suvulle jäi legenda.

Täti on aivan täpinöissään. Nyt on alustavasti sovittu toverin kanssa, että lähdemme Lontooseen heinäkuussa Queenin ja Adam Lambertin konserttiin. Alunperin yhdistelmän piti esiintyä Sonisphere-festivaalilla Lontoossa, mutta konserttijärjestäjä peruutti keikan. No, bändihän ei moisesta lannistunut vaan pikajärjestelyin sovittiin uusi esiintymispaikka ja -aika. Paikaksi valikoitui legendaarinen Hammersmith Oden/ Apollo.

Täti löysi sopivan hotellinkin vain noin kilometrin päästä Odeonilta eikä lentojen ja majoituksen hintakaan päätä huimaa. Eli keski-ikäiset ja -äkäiset tädit hummaavat Lontoon yössä (?) kokonaiset viisi päivää. Lontoo ei ole sen jälkeen enää entisellään...

Olisi minulle kelvannut kyllä se Sonispherekin. Luvassa olisi ollut Marilyn Mansonia, Kissiä, Evanescencea ja Within Temptationia muun muassa.

Täpi, täpi, täpi, täpi, täpi, täpi, täpi...

Täti suoritti tänään kenkävarastonsa täydennyksen. Piti valita järkeviä työkenkiä - Plääh! Myyjä kiikutti Tädille vaihtoehtoja, joita Täti sitten kokeili räpyläänsä (Kvaak!). Lopulliseen vaiheeseen päätyi kolme mallia - kaikki mustia, nahkaisia ja kotimaisia - ja hyvin, hyvin järkeviä. Plääh ja plääh! Mutta mitenkäs päätät kolmen tasavahvan vaihtoehdon välillä? Kaikilla on omat hyvät ja huonot puolensa.

Täti päätti sitten olla päättämättä ja otti kaikki kolme. Kalliiksihan se tuli, mutta nyt minulla on sitten useammaksi vuodeksi kengät. Nyt vain täytyy sitten jostain löytää ne naiselliset korkkarit ei niin järkeviin tilaisuuksiin.

Katselin taas, etten ole aikoihin päivittänyt blogia. Tuhma, tuhma Täti! Syytän taas sitä jokakeväistä kevätväsymystä. No, sattuneesta syystä jouduin tässä päivänä eräänä valvomaan noin 27 tuntia putkeen, ja sen jälkeen toipuminen on kestänyt. Ei muutenkaan hereillä riekkuminen ole helpottanut asiaa. Nolottaa, kun kohta kahden kuukauden lukemisetkin on päivittämättä. Jotenkin tämä alkaa kuulostaa tutulta. Taisin marista aivan samasta vuosi sitten. *menee nurkkaan häpeämään*

Mutta kohta kevät on kauneimmillaan ja puut hiirenkorvalla. Silloin Tätikin herää taas henkiin ja elo maittaa!

Katsotaanpas toimiiko tämä nyt...

JEE! Tää toimii! Kiitos, Soile!

Mutta, että tämmöinen karski hahmo...

Joo, Täti teki taas pitkästä aikaa testin. Eli mikä Austenin sankarittarista olen:

You are Elinor Dashwood of Sense & Sensibility! You are practical, circumspect, and discreet. Though you are tremendously sensible and allow your head to rule, you have a deep, emotional side that few people often see. 

 Arrgghhh!  Miten mä saan tämän kuvan näkyviin ja koodit pois? Soile, auta!

Okei, ei onnistu. Jokin kuulemma mättää koodissa. Oh, well...

Nicola Cornick: Undoing of a Lady *** (historiallinen romantiikka)

  Nat Waterhousen pitää naida perijätär - ja mistä muualta hän löytäisi sellaisen kuin Fortune's Follysta, jossa voimassa on keskiaikainen lanki, jonka mukaan perijättären on mentävä naimisiin tai luovuttava puolesta omaisuudestaan. Lady Elizabeth Scarlet vannoo pelastavansa lapsuudenystävänsä rakkaudettomalta avioliitolta. Ratkaisu: Hän kidnappaa Natin! Mutta Nat on raivoissaan. Niin vihainen, että haastaa Lizzien viemään tapaamisen luonnolliseen loppuunsa ja viettelemään hänet. Intohimo roihahtaa liekkeihin, Lizzien maine on mennyttä ja Lizzie havaitsee olevansa toivottoman rakastunut ystäväänsä. Nyt villin ja itsepäisen Lizzien on vakuutettava Nat siitä, että he muodostavat täydellisen parin - kaikin tavoin.

Tavanomaista historiallista romantiikkaa. Alkuasetelma olisi luvannut enemmänkin, mutta kirjailija tyytyy raahustamaan vanhoja, hyväksi todettuja latuja. Pahimpaann romantiikannälkään.

Ihara Saikaku: Viisi naista jotka rakastivat rakkautta ja Päässälaskua ***

  Kaksi novellikokoelmaa 1600-luvun Japanista. Ensimmäisen kirjan aiheet liittyvät aistillisuuteen, jonka yhteiskuntajärjestelmä kielsi. Ainoana poikkeuksena toimivat ilotalot. Tarinoissa kuvataan aistillisen rakkauden valtaan joutuneiden järkyttäviä kohtaloita, ja samalla peitellysti kritisoidaan yhteiskunnan sääntöjä. Toisessa kuvauksen kohteena ovat ennen muuta miehet, liikemiehet, kauppiaat, elostelijat. He ovat oman aikansa meneviä miehiä, joille aseman ylläpitäminen ei anna yön eikä päivän rauhaa.

Kuten suomentaja Martti Turunen (= senaattori Marutei Tsurunen) toteaa, kirjat eivät ole kirjalliselta tasoltaan mitenkään erikoisia, mutta niiden ansio maailmankirjallisuuden suhteen on kuvauksen eloisuus, jollaista ei aiemmin esiintynyt. Itseasiassa historiantutkijat käyttävät niitä edelleen lähdeteoksina. Saikaku eli aikana jolloin uusi keskiluokka nousi kukoistukseensa, samoin kaupunkilaiselämä. Eli nämä kirjat kannattaa lukea ennen kaikkea ikkunana menneeseen maailmaan, sen tapoihin ja moraaliin. Mielenkiintoisia.

Masashi Kishimoto: Naruto Vols.50 - 52 **** (manga)

  Vuorossa on mm. Killer Been ja Kisamen kaksinkamppailu. Lisäksi Sakura kertoo Narutolle jotakin, joka saa Naruton keikkumaan saappaissaan. Hyökkäyksellään kagejen kokoukseen Sasuke on katkaissut kaikki sillat takanaan, ja luvassa on väkivaltainen ja epävarma tulevaisuus. Naruto tajuaa, että hänen on taisteltava jonakin päivänä Sasuken kanssa mies miestä vastaan - kuolemaan saakka. Mutta sallivatko yhdistyneet shinobijoukot sen?

Toimii. Toimintaa ja huumoria, mutta tarina ei ole vailla traagisia sävyjäkään.

Tite Kubo: Bleach Vols.30 - 32 **** (manga)

  Osat 30 ja 31 olen arvostellut jo aiemmin suomeksi viime kuussa, lukekaa ne sieltä. Tässä käsittelen osaa 32. Vuorossa on Ichigon ja Grimmjown kaksintaistelu! Orihime joutuu seuraamaan sitä sivusta ja vakuuttelemaan itselleen, että kaikki käy hyvin. Tosin välillä usko alkaa käydä melko vähiin. Onko heidän aikansa Holloweiden valtakunnassa muuttanut heitä kumpaakin liikaa?

Toimii tämäkin.

Ebishi Maki: I Give to You **** (manga / shounen ai)

  Ryoichi on pakomatkalla velkojia. Hänen rakastajansa on pettänyt hänet ja jättänyt jälkeensä ylitsepääsemättömät velat. Ryoichi hakee suojaa voimakkaalta sadekuurolta syrjäisestä teehuoneesta. Omistaja Ren ottaa hänet suojiinsa ja antaa Ryoichin työskennellä asuntoa vastaan. Hiljalleen Ryoichi tuntee syvemmän siteen muodostuvan haavoitetussa sydämessään. Myös Renillä on omat salaisuutensa kannettavanaan. Kun olet tehnyt kaikkesi jättääksesi menneisyyden taaksesi, pitäisi tulevaisuuden avautua avoimena edessäsi... mutta voiko luottamusta saavuttaa uudelleen kun jokainen viipyilevä varjo ja painajainen kantaa mukanaan katkeran petoksen uhkaa?

Herkkävireinen tarina. Kaunis. Täti tykkäsi.

Usamaru Furuya: No Longer Human Vol.1 ***** (manga)

  Kolmiosainen sarja perustuu Osamu Dazain romaaniin. Ensimmäisessä osassa tutustumme Yozo Obaan, joka uskoo, että selviytyminen tarkoittaa pelleilemistä. Yozo ei osaa oikein kommunikoida toisten ihmisten kanssa, joten hän turvautuu pelleilemiseen. Hän on luokkansa pelle, se joka naurattaa kaikkia. No, rajathan sillä tiellä tulevat vastaan ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin kun siihen yhdistetään huono ystävä, joka johdattaa Yozon paheiden teille. Mutta mikään ei täytä Yozon sielun tyhjyyttä.

Vau. Tarina ulkopuolisuuden tunteesta ja yhden miehen (pojan?) kujanjuoksusta. Jään innolla odottamaan jatkoa. Turhaan Dazain alkuperäinen teos Ningen Shikkaku ei olekaan klassikko, josta otetaan yhä uusia painoksia ympäri maailman. Kirja on myös suomennettu nimellä Ei enää ihminen. Pitäisi löytyä myös kirjastoista. Suomennos on tehty englannista. Oliskohan kohtapuoliin aika suomennokselle suoraan alkukielestä?

Yu-Rang Han: My Boyfriend is a Vampire 1 - 2 *** (manhwa / omnibus)

  Kauniina olemine ei ole koskaan helppoa, varsinkin jos satut olemaan 18-vuotias poika kuten Gene, jota vähän väliä luullaan tytöksi herkän kauniin ulkomuotonsa vuoksi. Itseasiassa Gene on kaikkea muuta kuin herkkä. Hän on koulunsa jengin johtaja ja hakkaa ilmat pihalle jokaisesta joka uskaltaa vihjatakaan, että hän muka näyttäisi tytöltä. Ihan niin kuin tässä ei olisi tarpeeksi, muuttuu Genen elämä dramaattisesti huonompaan suuntaan. Kun Gene sattumalta törmää outoihin tapahtumiin metsässä, hän tempautuu mukaan vampyyrien juonittelujen ja pahaenteisen romantiikan täyttämään maailmaan, jollaista hän ei aavistanutkaan edes olevan olemassa. Hän myös havaitsee henkilökohtaisesti, että on olemassa pahempiakin kohtaloita kuin tulla muutetuksi vampyyriksi - nimittäin tulla muutetuksi tytöksi!

Vampyyriromantiikkaa korealaisittain! Toimivaa tarinaa, jossa kuitenkin pahasti nyppii se, että hahmojen korealaiset nimet on muutettu amerikkalaisiksi. Gene on alkuperäisessä muodossaan Da-In, esimerkiksi. Täti inhoaa tällaista tarinoiden raiskaamista! No, mutta itse tarina on ihan kelvollinen.

Miki Kiritani: Missile Happy Vol.1 *** (manga)

  Mikakolla on siskokompleksi äitynyt todella vakavaksi. Niin vakavaksi, ettei yksikään mies ole hänen mielestään tarpeeksi hyvä siskolle. Mitä siis tehdä, kun viimeisin susi ilmestyy horisonttiin? No, muttaa tietysti asumaan tämän kanssa! Ja siten alkaa MIkakon angstinen ja hervoton tarina täynnä väärinymmärryksiä, hauskuutta ja ennen kaikkea rakkautta!

Juu. Teinikomediaa ja eltonjohnimaiset pinkit lasit. Teinit varmasti rakastavat. Tarinassa ei ole mitään uutta, mutta so what.

Karuho Shiina: Kimi ni todoke - From Me to You Vol.1 **** (manga)

Hiroya Oku: Gantz Vols.16 - 18 **** (manga)

  Panokset sen kuin nousevat ja vastustajat muuttuvat aina vain vaarallisemmiksi. Gantz paljastaa Keille, että saatuaan sata pistettä kokoon on kilpailijalla kolme vaihtoehtoa. 1. Se poistaa kilpailijan muistot ja päästää tämän vapaaksi. 2. Kilpailija saa yhä enemmän ja tehokkaampia aseita. 3. Herättää henkilön henkiin muistista. Mitä antisankari Kei valitsee?

Tarina koukuttaa tehokkaasti. Olette siis varoitetut. Tarina on ehdottomasti aikuiseen makuun, ja vähäpukeiset ja isorintaiset tytöt vetoavat etenkin miespuolisiin lukijoihin. Mutta ei tarvitse pelätä, luvassa ei ole tuhmuuksia. Täti tykkää.

Jatketaan unilla.

Tasan viikko sitten kävimme yhteisen ystävämme hautajaisissa. Hän oli meidän hevosporukastamme ensimmäinen joka lähti. Viime yönä sitten näin unta, että olin hänen kanssaan matkalla jonnekin pyöräillen. Polkeminen oli tuskaisen raskasta ja kuntoni meinasi loppua totaalisesti ylämäessä, mutta hän polki edelläni eikä huudoistani huolimatta pysähtynyt. Niin hän katosi kaukaisuuteen, ja minä jäin puuskuttamaan pyöräni viereen.

Hyvää matkaa, ystäväni. Ehkä näemme vielä joskus.

Täti oli uppounessa, kun heräsi puhelimeen tulevaan tekstiviestiin. Kyseessä oli mainos, kuinkas muutenkaan. Pannahinen keskeytti mielenkiintoisen unen, jossa Täti oli mongolipäälikkö (Tsingis-kaani?). Kyseessä oli kahden mongoliryhmän välinen välienselvitys ja Täti pisti päitä poikki ja pinoon. Sen unen kyllä olisin halunnut nähdä loppuun...

Toinen harmituksen aihe on omituisesti käyttäytyvä hiiri. Vaikeuttaa kummasti täällä digitaalisessa ihmemaailmassa liikkumista. Ostin uuden hiirulaisenkin, mutta silti jatkaa omituista käyttäytymistään. Vika siis koneessa? No, jollei minusta kuulu, niin kone on hoidossa. Aaarrrgghhh!

Piti tänään käydä viemässä verokortti työnantajalle ja käydä kaupassa, mutta suunnitelmat menivät uusiksi. Eli liikenne on pääkaupunkiseudulla totaalisesti kaaoksessa. Kolarisumat ovat satojen autojen pituisia, rekat hyytyvät mäkiin, junat, ratikat ja bussit ovat myöhässä. Viranomaiset ovat kehoittaneet pysymään kotona ja välttämään liikkumista autolla mikäli vain on mahdollista.

No onneksi kotona on ruokaa sen verran, ettei ole pakko lähteä liikenteeseen. Mutta mitään tällaista en kyllä ole nähnyt enkä kuullut koko elämäni (43v) aikana. Eikä ikkunasta katsottuna tuo pyry nyt niin kovalta vaikuta....

Ei ulkona, vaikka niin voisi luulla, vaan sisällä. Meillä on vallinnut hyytävä ilmapiiri minun ja Talouden Toisen Jäsenen välillä.

Tiistaiaamuna 31.1. Miska meni ulos aamulla kuten tavallista. Aamupäivällä TTJ lähti liikenteeseen, mutta kissaa ei huuteluista huolimatta kuulunut. Eikä kuulunut vielä siihenkään mennessä, kun minä lähdin iltapäivällä töihin. Pakkasta oli ulkona reilusti toistakymmentä astetta, joten hieman huolestutti. Kun illalla tulin kotiin, niin ei vieläkään kissaa näkynyt. Naapurin Rouva oli kertonut TTJ:lle, että oli nähnyt kissan pinkovan kauheata vauhtia heidän pihallaan aamulla.

Kissaa ei siis kuulunut kotiin koko päivänä. Eikä yönä. Seuraavana päivänä ilmoitin Miskan kadonneeksi sekä Viikin löytöeläinkotiin että karkurit.fi-sivustolle. Mielessäni jo hyvästelin kissan, enkä voinut olla aina välillä sihisemättä raivoisasti TTJ:lle: "Senkin murhaaja!" Minä kun olen aina ollut kissan ulkoilua vastaan, mutta minkäs teet jos toinen päästää... Kun kissa siitä kuulemma niin paljon nauttii. Nauttiihan se, sitä en kiellä, mutta kaupunki on kissalle niin vaarallinen paikka, että kissalle on parempi elää ihan sisäkissana. Vannoin, ettei meille tule enää ensimmäistäkään kissaa TTJ:n tapatettavaksi.

Mutta nyt on taas maailma mallillaan! Tänä aamuna Miska palasi kotiin aivan kunnossa. Hieman se pöhköili, mutta aika pian se rauhoittui. Ja nyt se kissa ei enää taatusti ulkoile itsekseen! Tai minä väännän TTJ:ltä niskat nurin...

Neil Oliver: A History of Ancient Britain ***

  Takakannessa lukee "Half-a-million years of human history. The real story of humankind on these islands." Ihan näihin väitteisiin ei tässä ylletä. Tekijä on arkeologi, kirjoittaja ja hän on tehnyt televisioon dokumenttisarjoja historiasta. Niinpä tämä kirja, joka perustuu myös dokumenttisarjaan, onkin lähinnä kirjan muotoon puettu dokumentti. Toki ihna hyvä sellainen, mutta missään vaiheessa ei asiaan paneuduta syvemmin vaan vain hipaistaan pinnalta, otetaan esimerkki sieltä ja toinen täältä. Itseasiassa voit sielusi silmillä nähdä filmin ja kuulla kertojan äänen.

Ei siis täytä akateemisia mittapuita, mutta sopii mainiosti kevyeen tutustumiseen. Ihan kiva.

Usamaru Furuya: Genkaku Picasso Vols.2 - 3 **** (manga)

  Hikari "Picasso" Hamura jatkaa ihmisten auttamista piirtämällä. Huomaamattaan hän on saanut ystäviä. Picasso tarvitsee heitä, kun hän kohtaa hankalimman "muotokuvansa" tähän asti. On helppoa ratkaista toisten ongelmat, mutta se onkin sitten ihan eri juttu kohdata omansa...

Tarina joka kasvaa loppua kohti. Täti tykkäsi. Teiniangstia ja kasvutarinaa.

Tarina: Tsugumi Ohba; Taide: Takeshi Obata: Bakuman Vols.5 - 7 ***** (manga)

  Moritaka ja Akito ovat saavuttaneet yhden tavoitteensa: heillä on oma sarja Shonen Jumpissa! Mutta ammattimaisen mangakan elämä on vaativaa. Selviääkö kaksikko paineista?

Tarinassa ja taiteessa ei ole mitään moitittavaa, päinvastoin. Täti taitaa pitää tästä sarjasta ehkä vieläpä enemmän kuin kaksikon edellisestä hitistä Death Note. Toki tämä on aivan erilainen tarina, mutta hyvä niin. Olisi ollut tylsää, jos he olisivat yrittäneet toistaa edellisen menestyksensä kaavaa.

Sibylline: Ensi kertaa **** (Sarjakuva)

  Lainataan takakantta: "Seksiin liittyy loputtomasti asioita, joita voi tehdä ensi kertaa. Tässä taidokkaasti kirjoitetussa, aistikkaan julmassa albumissa näytetään niistä kymmenen esimerkkiä, kaikki eri tyylilajeissa. Tunteita, hekumaan ja hiuksenhienoja vivhteita täynnä olevan albumin kuvittaneet ranskalaiset sarjakuvataiteilijat saavat fantasiat kukkimaan vapaasti. Näkökulmien moninaisuus, asennot ja tilantett puhuttelevat kaikkein vapautuneimpia ja vaativimpiakin lukijoita!"  Tarinat on kirjoittanut Sibyllinen, jokaisessa tarinassa on eri kuvittaja.

Tämä sitten ei ole pornoa. Vaan erotiikkaa.  Siinä on vissi ero. Kirjoittaja on kirjoittanut tarinat naisena naisille. Seksiin (ja rakkauteen) liittyy lukemattomia tunteita, ja niihin tässä albumissa keskitytään. Täti tykkäsi.

Mutta nyt täytyy mennä. Jatkan tätä töiden jälkeen illalla.

Okei, tähän meni pitempään, mutta siitä seuraavassa postauksessa.

Tite Kubo: Bleach 31 **** (manga)

  Sankareittemme olot alkavat käydä Las Nochesissa turhan kuumiksi. Onneksi apua on luvassa, Ichigon kohdalla jopa kerrassaan yllättävältä taholta.

Seikkailu toimii edelleenkin. Tiukkaa taistelua kevennetään sopivin kohdin huumorilla. Täti tykkää.

Aki Arata: Houou Gakuen Misoragumi Vols.1 - 4 *** (manga)

  Kei on kiinnostunut vain tytöistä, pojat saavat hänet voimaan pahoin, piste. Asiassa nyt ei sattuisi olemaan mitään ongelmaa, ellei Kei nyt vain sattuisi olemaan itsekin tyttö. Luonnollisesti Kein äiti on huolestunut tyttärensä tulevaisuudesta, joten ratkaisuna on ilmoittaa tytär vain pojille tarkoitettuun sisäoppilaitokseen! Normaalille tytölle elämä upeiden poikien ympäröimänä olisi taivaallista, mutta Keille se on silkkaa helvettiä. Mitä siis Kei voi tehdä paikassa, jossa ei ole ensimmäistäkään toista tyttöä, ja jossa hänen on pidettävä sukupuolensa tiukasti salassa?

Komediaa. Tarina nyt on aivan älytön, mutta ei kai kukaan tällaiselta nyt realistisuutta odotakaan. Piirrostyyli on hieman kulmikasta mutta ihan ok. Ei mikään helmi, mutta ei mikään susikaan. Ihan kiva.

Tarina: Yoshiaki Tabata; Taide: Yuuki Yugo: Wolf Guy - Wolfen Crest Vols.7 - 11 **** (manga)

  Edellisessä osassa Haguro lähes tappoi Shiban, joka pelastui vain Akiralta saamansa verensiirron ansiosta. Sillä seurauksella, että sai osan ihmissuden voimista. Ja nyt Shiban mielessä takoo vain ajatus kostosta! Haguron ja Shiban kamppailu päätyy Haguron voittoon, mutta jokin ratkeaa Haguron sisällä, ja tämä käynnistää oman ristiretkensä Akiraa vastaan. Siinä saavat myös sivulliset kärsiä. Kuka onkaan todellinen hirviö - ihmissusi Akira Inugami vai ihminen Dou Haguro?

Äärimmäisen väkivaltainen tarina. Hyvä, mutta väkivaltainen. Tämä on lapsille ehdoton nou nou, eikä aikuistenkaan kannata lukea tätä ellei vatsa ole kestävää laatua. Väkivalta palvelee tarinaa mutta lukijaa ei totisesti säästellä.

Youka Nitta: Embracing Love Vols.1 - 14 (Haru wo Daite Ita) ***** (manga / yaoi)

  Iwaki ja Katou ovat kaksi AV-näyttelijää, jotka haluaisivat molemmat siirtyä oikeiksi näyttelijöiksi. Tilaisuus avautuu, kun he saavat kutsun koe-esiintymiseen uutta televisiosarjaa varten. Innostus vain meinaa lopahtaa kun he saavat kuulla kyseessä olevan homoeoroottiseen kirjaan perustuva tarina. Vielä vastahakoisemmiksi he muuttuvat, kun ohjaaja käskee heidän rakastella toistensa kanssa! Mutta tämä saattaa olla kummallekin viimeinen mahdollisuus oikeaan näyttelemiseen, joten ylpeys on nieltävä. Se kannattaa, sillä sarja muodostuu menestykseksi ja johtaa elokuvaan, jonka pääosissa he ovat. Se taas johtaa suhteeseen, jota tässä sarjassa seurataan. Sarja jatkuu.

Okei, sarjassa on oltava sitä jotakin, jos Täti jaksaa seurata yaoi-sarjaa näin monta osaa. Eli taustalla on hyvä tarina kahdesta kunnianhimoisesta näyttelijästä, joiden uraa ja rakkauselämää tässä seurataan. Emotionaalisesti herkkävireistä. Myönnetään, että tässä on seksiä - runsaasti ja kuumaa - mutta moneen muuhun tarinaan verrattuna, jotka saavat suorastaan vaivaantumaan (pornoa, nääs), kuvataan näissä kahden rakastuneen ihmisen rakastelua. Ymmärrätte varmaan eron.

Olen juuri lukemassa kirjaa Britannian historiasta, jossa kirjoittaja intoilee vähän väliä kuinka jokin saa suorastaan kylmät väreet juoksemaan pitkin selkäpiitä. Ensiajatus oli, että tyyppi on kumma vouhottaja.

No, niinhän se yleensä on, että sanat kalahtavat omaan nilkkaan. Eilen nimittäin tuli töissä käymään kaveri, joka oli aiemmin siellä harjoittelijana. Oli tuonut toiselle työtoverille näytille pronssisen rannesuojan, joka oletettavasti oli viikinkiajalta. Kyseli, että oliko se aito vaiko oliko kenties tullut iskettyä kätösensä siihen itseensä. Tämä toinen työtoveri on nimittäin aiemmalta ammatiltaan arkeologi. Arvio oli, että on aivan aito viikinkiesine arviolta 900-luvulta. Löydetty Latviasta, sielläkin kun on ollut viikinkiasutusta. Mokomat kerkisivät vähän kaikkialle...

Mutta niin minä sitten sain pitää sitä kädessäni, puuvillahansikkaat oikeaoppisesti käsissäni tietysti. Kummasti sitä henkeä salpasi ja kädet värisivät. Eihän se juurikaan minkään näköinen ollut, mutta kuvitelkaa kaikki ne tarinat mitä se voisi kertoa jos osaisi puhua! Eli Täti on ihan samanlainen vouhottaja...

Mary Balogh: Simply Magic **** (historiallinen romantiikka)

  Eräänä kauniina, kesäisenä iltapäivänä opettajatar Susanna Osbourne ja Peter Edgeworh, Whitleafin varakreivi tapaavat. Viehtymys on molemminpuolista, mutta mitä kiihkeämmin Peter koettaa lähestyä, sitä etäämmälle Susanna vetäytyy. Sillä Susannalla on salaisuus. Saattaisiko hän luottaa Peteriin?

Täti tykkää, ja niin tykkäävät muutkin. Publishers Weekly sanoo seuraavaa: "Absorbing and appealing. [Simply Magic] is an unusually subtle approach in a romance, and it works to great effect." Että silleen.

Mary Balogh: Simply Perfect **** (historiallinen romantiikka)

  Pitkänä, tummana ja herkän aistillisena Joseph Fawcitt on miehisyyden huipentuma. Ei sillä, että Claudia Martin etsisi rakastajaa. Tai aviomiestä. Neiti Martinin tyttökoulun rehtorina hän on jo kauan sitten alistunut elämään vanhanapiikana. Siis aina siihen asti kun Joseph saapuu näyttämölle. Vetovoiman kipinät iskevät tulta, mutta Jospeh on herttuan perillinen, ja hänen on kunnioitettava sukunsa perinteitä, ei häväistä niitä - ja Claudia tietää, ettei hänellä ole sijaa Josephin ylevässä maailmassa. Järjestetty avioliitto, seurapiirejä kuohuttava salaisuus ja mies Claudian menneisyydestä pyrkivät ajamaan rakastavaiset erilleen. Mutta Joseph on päättänyt saada Claudian omakseen hinnalla millä hyvänsä. Vaikka se sitten tarkoittaisi sovinnaisuuden vastustamista ja jokaisen säännön murtamista rakkauden, joka on yksinkertaisesti täydellistä, vuoksi.

Simply-kvartetin loppuhuipennus. Kirjoittaja on opettaja, ja sen huomaa. Hän suhtautuu intohimolla koulutukseen, ja Simply-sarjan sankarittaret ovat opettajia. Ei totisesti mitään harlekiinikamaa. Näissä on jo ajatusta. Täti tykkää.

Akira Minasuki: This Night's Everything ** (manga / yaoi)

  Nanao on henkivartija, joka ei voisi vähempää välittää päivittäisistä rutiineistaan. Mutta kun hän joutuu vastuuseen katseenvangitsevan (ja nuoren) alokkaan, Aoin, koulutuksesta, hänen sarkastiset piikkinsä tylsyvät Aoin viileään sitoutuneisuuten työhön. Tuleeko näistä kahdesta hyvin erilaisesta miehestä partnereita työssä... ja vapaa-ajalla? Vai muuttaako totuus hirmuisesta petoksesta miesten kohtalon lopullisesti?

Hmm. En pitänyt taiteesta eikä tarinakaan ole mitenkään erikoinen. Se hyppii liikaa ja on liian hajanainen. No joo...

Usamaru Furuya: Genkaku Picasso Vol.1 *** (manga)

  Hikari Hamura, lempinimeltään Picasso, selviytyy hirveästä onnettomuudesta, jossa hänen ystävänsä Chiaki menehtyi. Yllättäen Chiaki ilmestyy hänen eteensä ja kertoo hänelle, että jatkaakseen elämäänsä Hikarin on autettava ihmisiä ympärillään. Tarkemmin sanottuna hänen on käytettävä taiteellisia kykyjään siihen. Voiko Hikari pelastaa ihmisiä luonnosvihkonsa ja 2B kynänsä avulla?

Mielenkiintoinen tarina. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

Tite Kubo: Bleach 30 **** (manga)

  Seikkailu Las Nochesissa jatkuu. Nyt myös Renji ja Rukia saavat viholliset eteensä. Vai onko Rukian kohdalla sittenkin ystävä menneisyydestä? Ja osoittautuvatko vastustajat sankareillemme liian vaativiksi?

Vau. Tajusin, että tätä en ole vielä lukenut englanniksi. Eli suomenkielellä jatketaan. Tarina toimii edelleen. Suosittelen.

Hiromu Arakawa: Hero Tales 2 **** (manga)

  Taitoo tovereineen matkaa syvemmälle keisarikuntaan miekkavaras Shinmein perässä. Mutta heille paljastuu, ettei kyseessä olekaan pelkkä tavallinen varkaus, vaan takana on mahtavan sotaherran julma juoni.

Jos piditte Fullmetal Alchemistista niin kyllä tämäkin putoaa. Taitoossa ja Edissä on aika paljon samaa. Luvassa on toimintaa ja komediaa.

Oikein Hyvää ja Tassunpehmeää Uutta Vuotta!

T. Koko poppoo

Kaunis ilma tänään. Ja hullu kissa viettää aikaansa ulkona. Kas kun ei ole vielä lähtenyt lentoon. Ensimmäisen kerran kuulin radiosta poliisin kehoituksen pysyä sisätiloissa. Mutta jos kuvittelitte, että tämän päiväinen on jotain hurjaa, niin olisittepa valvoneet viime yönä. Silloin se vasta myrskysikin! VUDUMMMMM!!!!! Tuntui kuin koko talo olisi lähtenyt lentoon, kun tuuli oikein iskeytyi tönön kulmaan.

Muuten on joulunaika mennyt normaalisti. On syöty (mutta ei ähkyyn) ja jaettu lahjat. Koetin etsiä Muttille kaftaania lahjaksi, mutta arvatkaa löysinkö minä sellaista mistään vaikka juoksin miltei koko kaupungin (lue: keskustan) lävitse. Ovatko ne niin suosittuja, että ne viedään ensimmäisenä käsistä vaiko päinvastoin, niin epäsuosittuja, ettei niitä edes oteta valikoimiin?

Tapaninajelulle on turha edes yrittääkään. Harvinaisen epäjouluinen sää. Yritä siis tässä kehittää joulumieltä. Pitäisiköhän koettaa Ameriikan mallia ja levittää lakanat pihalle. White Christmas, you know...

Nyt tuli juuri ylimääräinen uutislähetys radiosta myrskyn takia. Ja lännestä on vielä tuloillaan Dagmar-myrsky...

Perjantaina (23.12) oli visiitillä Soilen luona. Täytyihän sitä koirimukset lahjoa. Tosin lahjat menivät Nirpulle, Digi kun ei voi syödä kuin omaa ruokaansa ja lelutkin Nirppu omii. Sen sijaan Digi sai sitten rapsuja ja pusuja.

Olimme laiskoja emmekä viitsineet tehdä ruokaa, joten tilasimme paikallisesta pizzeriasta sapuskaa. Soilelle pizza ja minulle intialaista kanaruokaa. Oliko sitten kyseessä kuulo- vai ymmärrysvirhe, mutta kana tuli kahteen kertaan. No, Tätihän syö kun kerran on maksanut! Annokset ovat vain aika miehekkään kokoisia. Ensimmäisen jälkeen Täti oli ähkytäynnä. Viiden tunnin kuluttua söin sitten toisen, ja se oli silkkaa tuskaa. Näillä syömisillä sitten selvisinkin pitkälle seuraavaan päivään.

Ilta hupsahti yllättäen pitkäksi, kun piti katsoa televisiosta Gilbert Grape, joten kotiinlähdön aika tuli vasta puolenyön aikoihin. Tädin täytyy tunnustaa, että minuun iski laiskuuden synti. Joten tilasin itselleni taksin. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä sillä keskustaan ja jatkaa sieltä bussilla, mutta kuten sanoin: Se laiskuuden synti... Eli hurautin sitten koko matkan kotiin taksilla. Mutta siihen meni miltei yhden työpäivän ansiot. Onneksi en mene taksilla kuin muutaman kerran vuodessa niin ei vararikko uhkaa.

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua!

T. Täti & muu poppoo

Mary Balogh: Simply Love **** (historiallinen romantiikka)

  Anne Jewell on opettaja miss Martinin tyttökoulussa - sekä yksinäinen äiti. Sitä ei katsota hyvällä regency-ajan Englannissa. Hän ja hänen poikansa saavat kutsun kesälomalla Walesiin, missä hän tapaa Sydnam Butlerin, Espanjassa sodassa haavoittuneen sankarin. Hellänä mutta rohkeana tämä on aivan erilainen mies kuin mihin Anne on tottunut. Mutta Sydnamillakin on omat haavansa kannettavanaan. Onko heillä rohkeutta avautua toisilleen ja kenties parantaa ajan tuomat haavat?

Nyt käsi sydämelle. Kuinka moni teistä on aiemmin lukenut romanttisen kirjan jossa päähenkilöinä on raiskattu nainen ja kidutettu mies? Taitavat olla harvassa kuin kanalla hampaat. Olenkin aiemminkin hehkuttanut tätä kirjoittajaa. Genressään aivan omalla tasollaan. Suosittelen!

Tarina: Tsugumi Ohba; Taide: Takeshi Obata: Bakuman Vols.2 - 4 **** (manga)

  Moritaka ja Akito siis haluavat mangakoiksi. He ottavat yhteyttä Shueishaan, suureen kustantamoon, toiveissaan toimittajan mielenkiinnon saavuttaminen. Niin paljon kuin heillä onkin potentiaalia, niin riittääkö se ammattilaisten vakuuttamiseen?

Nii-in. Ei ole helppoa olla aloitteleva mangaka. Puhumattakaan siitä, että kustannusmaailma on julma. Tarina on mainio, vaikka totaalisen erilainen kuin kaksikon aiempi hittisarja Death Note. Tästä Tädin on hyvä opetella sarjakuvan tekemistä. Aiemmin minulla ei esimerkiksi ollut hajuakaan sellaisesta asiasta kuin storyboard... Hyvin sivistävää.

The World's Finest Food ****

  Otsikko lupaa paljon. Kirja esittelee kahdentoista maan keittiöt. Reseptit ovat helppoja ja selkeitä ja kuvat kerrassaan huikaisevia. Valitettavasti ohjeet ovat niitä jo ziljoonassa kirjassa esiintyneitä klassikkoja suurimmaksi osaksi. Eli jos sinulla on jo kattava keittokirjakokoelma, niin tämä tuskin antaa mitään uutta. Muille oikein mainio yleiskatsaus eksoottisempiin keittiöihin.

Tarina: Koh Akizuki; Taide: Sei Gotou: Fujimi Orchestra *** (manga / yaoi)

  Yuuki Morimura rakastaa Fujimin kansalaisorkesteria, jossa hänon konserttimestari ja ensiviulisti. Häne maailmansa järisee, kun orkesteriin palkataan uusi loistava kapellimestari Kei Tounoin. Yuuki pelkää, että Kein korkea vaatimustaso karkoittaa soittajat, mutta käykin aivan päinvastoin. Se saa Yuukin arvioimaan uudestaan omia motiivejaan orkesterissa pysymiseensä. Selvästikin Kei ymmärtää soittajia paremmin, ja kaiken kukkuraksi Yuukin rakastama tyttö lankeaa Kein jalkoihin. Lopullinen loukkaus on se, että Kei osoittaa olevansa kiinnostunut Yuukista. Onko kohtuullista vaatia, että Yuuki uhrautuu orkesterin puolesta?

Ihan mielenkiintoinen tarina. Ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta mukava tarina.

Hinako Takanaga: The Tyrant Falls In Love Vols.1 - 8 **** (manga/yaoi)

  Osat 1 - 6 luin uusintana, arvostelu löytyy täältä. Osat 7 ja 8 ovatkin sitten uutta. Tetsuhironn elämä ei edelleenkään ole helppoa, sillä Souichi-sempai haraa yhä sitkeästi vastaan. Aina kun Tetsuhiro luulee edenneensä askeleen, on vuorossa kaksi askelta taaksepäin. Lisävaikeuksia aiheuttavat Tetsuhiron saama työtarjous yliopiston ulkopuolelta sekä hänen ensirakkautensa, joka saapastelee uudelleen hänen elämäänsä. Souichi joutuu miettimään oikein kunnolla mitä Tetsuhiro hänelle merkitsee.

Kerrassaan mainio sarja. Sillä totisesti sitä jotakin pitää yaoi-sarjassa olla, jos Täti jaksaa lukea sitä useamman osan. Tunteista sitä tässäkin on kyse, ja rakastamisen vaikeudesta.

Mikiyo Tsuda: Family Complex **** (manga)

  Tämä on luettu kerran aikaisemminkin, nyt se on sitten ihan oma. Arvostelu löytyy täältä. Kirjamessujen satoa. Akira löytyy myös sarjasta Princess, Princess.

Hiromu Arakawa: Hero Tales 1 **** (manga)

  Tämäkin on aiemmin luettu, tällä kertaa on vuorossa suomenkielinen versio. Arvio löytyy täältä.

Hori Tomoki: Crimson Snow **** (manga / yaoi)

  Kun yakuza Kazuma kaatuu haavoittuneena nuoren teeseremoniamestarin, Yukihiron, ovelle, on hän aivan varma, että hänesta tehdään ilmoitus poliisille. Mutta hän on järkyttynyt, kun Yukihiro kohtelee häntä ystävällisesti ja luottamuksella. Vaikka miehet tulevat täydellisen erilaisista taustoista, ovat he enemmän toistensa kaltaisia kuin arvaavatkaan. Mukana on myös kaksi pitkähköä sivutarinaa.

Emotionaalisesti koskettavia tarinoita. Ja johan te tiedätte, että Täti tykkää sellaisista. ;-)

Satomi Yamagata: Manic Love **** (manga / yaoi)

  Seitsemäntoistavuotias Maki osallistuu kesäkouluun oppiakseen matematiikkaa ja ... sekstaillakseen ensimmäisen kerran. Ensimmäiset kokeilut muuttuvat nopeasti intiimiksi suhteeksi Makille. Hän haluaa tietää enemmän komeasta opettajastaan Harujista. Hänelle selviää nopeasti, ettei Haruji ole päässyt yli omasta rakastajastaan Mizuguchista. Tämä taas puolestaan sattuu olemaan Makin opettaja sekä hänen ihastuksensa. Monimutkaista vai monimutkaista? Onko kahden kauppa siis kolmannen korvapuusti?

Itsenäinen edeltäjä Fake Furille. Tarina on herkkäotteinen ja taide on upeaa. Suosittelen.

Takehiko Inoue: Slam Dunk Vol.1 ***** (manga)

  Sarja on luettu jo aiemmin. Tällä kertaa oli vuorossa sarjan ensimmäinen osa. Arvio löytyy täältä. 

Seimu Yoshizaki: Kingyo Used Books Vols.3 - 4 **** (manga)

  Käytettyjä mangoja myyvä kauppa. Mangat yhdistävät ihmisiä, ja ne liittyvät itsenäisiin tarinoihin. Raamina toimii kaupan pitäjien ja näiden ystävien tarinat.

Kunnon pläjäys mangan historiaa, seuraavaksi täytyy ruveta etsimään tarinoissa esiintyviä mangasarjoja. Sarjan muoto on erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen!

Han Yu-rang: Love in the Mask Vols.6 - 32 **** (manhwa)

  Huyn Binin, joka elää poikana, tunteet Yunha-hyungia kohtaan kasvavat. Mutta ne ovat kiellettyjä, sillä Yaeha, jonka henkivartija Huyn Bin on, rakastaa myös Yunhaa. Sitäpaitsi Hyun Binin osa on uhrilampaan Yaehan isoisän ja tämän vastustajan välisessä verikostossa. Voiko Hyun Bin saavuttaa mitenkään onnea?

Kunnon saippuaoopperaaa. Luvassa juonitteluja ja myrskyisiä tunteita. Tarina pitää hyvin otteessaan koko ajan. Toimii. Suosittelen romantiikannälkään.

Hupsista! Koostuipa tämä aiemmin luetuista.

Vai voiko tuota muuksikaan sanoa? Olin tulossa töistä Rautatieasemalla ja näin edessäni laiturilla odottelevan bussini. Pinkaisin juoksuun ja olin jo parin kolmen metrin päässä, kun kuski painoi nappulaa, ja ovi alkoi sulkeutua. Olin noin metrin päässä ovesta, kun se napsahti kiinni. Vahingoniloisesti virnistellen kuski lähti liikkeelle. Siinähän seisot! Auto eteni muutaman kymmenen metriä ja jäi sitten Ateneumin kohdalle valohin pariksi minuutiksi.

Täti juoksee 60 metriä suunnillleen 10 sekuntiin, joten 2 - 3 metrin siirtymään ei monta kymmenystä olisi kulunut. Eikä kyseessä todellakaan ollut se, etteikö kuski olisi nähnyt minua.

Joten kuskin veemäisyyden vuoksi minä odottelin kylmässä ja pimeässä 22 minuuttia seuraavaa bussia. Niin sitä pitää, HSL! Onkohan kuskien palkkaamisen ehtona kusipäisyys?