Olen juuri lukemassa kirjaa Britannian historiasta, jossa kirjoittaja intoilee vähän väliä kuinka jokin saa suorastaan kylmät väreet juoksemaan pitkin selkäpiitä. Ensiajatus oli, että tyyppi on kumma vouhottaja.

No, niinhän se yleensä on, että sanat kalahtavat omaan nilkkaan. Eilen nimittäin tuli töissä käymään kaveri, joka oli aiemmin siellä harjoittelijana. Oli tuonut toiselle työtoverille näytille pronssisen rannesuojan, joka oletettavasti oli viikinkiajalta. Kyseli, että oliko se aito vaiko oliko kenties tullut iskettyä kätösensä siihen itseensä. Tämä toinen työtoveri on nimittäin aiemmalta ammatiltaan arkeologi. Arvio oli, että on aivan aito viikinkiesine arviolta 900-luvulta. Löydetty Latviasta, sielläkin kun on ollut viikinkiasutusta. Mokomat kerkisivät vähän kaikkialle...

Mutta niin minä sitten sain pitää sitä kädessäni, puuvillahansikkaat oikeaoppisesti käsissäni tietysti. Kummasti sitä henkeä salpasi ja kädet värisivät. Eihän se juurikaan minkään näköinen ollut, mutta kuvitelkaa kaikki ne tarinat mitä se voisi kertoa jos osaisi puhua! Eli Täti on ihan samanlainen vouhottaja...

Mary Balogh: Simply Magic **** (historiallinen romantiikka)

  Eräänä kauniina, kesäisenä iltapäivänä opettajatar Susanna Osbourne ja Peter Edgeworh, Whitleafin varakreivi tapaavat. Viehtymys on molemminpuolista, mutta mitä kiihkeämmin Peter koettaa lähestyä, sitä etäämmälle Susanna vetäytyy. Sillä Susannalla on salaisuus. Saattaisiko hän luottaa Peteriin?

Täti tykkää, ja niin tykkäävät muutkin. Publishers Weekly sanoo seuraavaa: "Absorbing and appealing. [Simply Magic] is an unusually subtle approach in a romance, and it works to great effect." Että silleen.

Mary Balogh: Simply Perfect **** (historiallinen romantiikka)

  Pitkänä, tummana ja herkän aistillisena Joseph Fawcitt on miehisyyden huipentuma. Ei sillä, että Claudia Martin etsisi rakastajaa. Tai aviomiestä. Neiti Martinin tyttökoulun rehtorina hän on jo kauan sitten alistunut elämään vanhanapiikana. Siis aina siihen asti kun Joseph saapuu näyttämölle. Vetovoiman kipinät iskevät tulta, mutta Jospeh on herttuan perillinen, ja hänen on kunnioitettava sukunsa perinteitä, ei häväistä niitä - ja Claudia tietää, ettei hänellä ole sijaa Josephin ylevässä maailmassa. Järjestetty avioliitto, seurapiirejä kuohuttava salaisuus ja mies Claudian menneisyydestä pyrkivät ajamaan rakastavaiset erilleen. Mutta Joseph on päättänyt saada Claudian omakseen hinnalla millä hyvänsä. Vaikka se sitten tarkoittaisi sovinnaisuuden vastustamista ja jokaisen säännön murtamista rakkauden, joka on yksinkertaisesti täydellistä, vuoksi.

Simply-kvartetin loppuhuipennus. Kirjoittaja on opettaja, ja sen huomaa. Hän suhtautuu intohimolla koulutukseen, ja Simply-sarjan sankarittaret ovat opettajia. Ei totisesti mitään harlekiinikamaa. Näissä on jo ajatusta. Täti tykkää.

Akira Minasuki: This Night's Everything ** (manga / yaoi)

  Nanao on henkivartija, joka ei voisi vähempää välittää päivittäisistä rutiineistaan. Mutta kun hän joutuu vastuuseen katseenvangitsevan (ja nuoren) alokkaan, Aoin, koulutuksesta, hänen sarkastiset piikkinsä tylsyvät Aoin viileään sitoutuneisuuten työhön. Tuleeko näistä kahdesta hyvin erilaisesta miehestä partnereita työssä... ja vapaa-ajalla? Vai muuttaako totuus hirmuisesta petoksesta miesten kohtalon lopullisesti?

Hmm. En pitänyt taiteesta eikä tarinakaan ole mitenkään erikoinen. Se hyppii liikaa ja on liian hajanainen. No joo...

Usamaru Furuya: Genkaku Picasso Vol.1 *** (manga)

  Hikari Hamura, lempinimeltään Picasso, selviytyy hirveästä onnettomuudesta, jossa hänen ystävänsä Chiaki menehtyi. Yllättäen Chiaki ilmestyy hänen eteensä ja kertoo hänelle, että jatkaakseen elämäänsä Hikarin on autettava ihmisiä ympärillään. Tarkemmin sanottuna hänen on käytettävä taiteellisia kykyjään siihen. Voiko Hikari pelastaa ihmisiä luonnosvihkonsa ja 2B kynänsä avulla?

Mielenkiintoinen tarina. Jään mielenkiinnolla odottamaan jatkoa.

Tite Kubo: Bleach 30 **** (manga)

  Seikkailu Las Nochesissa jatkuu. Nyt myös Renji ja Rukia saavat viholliset eteensä. Vai onko Rukian kohdalla sittenkin ystävä menneisyydestä? Ja osoittautuvatko vastustajat sankareillemme liian vaativiksi?

Vau. Tajusin, että tätä en ole vielä lukenut englanniksi. Eli suomenkielellä jatketaan. Tarina toimii edelleen. Suosittelen.

Hiromu Arakawa: Hero Tales 2 **** (manga)

  Taitoo tovereineen matkaa syvemmälle keisarikuntaan miekkavaras Shinmein perässä. Mutta heille paljastuu, ettei kyseessä olekaan pelkkä tavallinen varkaus, vaan takana on mahtavan sotaherran julma juoni.

Jos piditte Fullmetal Alchemistista niin kyllä tämäkin putoaa. Taitoossa ja Edissä on aika paljon samaa. Luvassa on toimintaa ja komediaa.

Oikein Hyvää ja Tassunpehmeää Uutta Vuotta!

T. Koko poppoo

Kaunis ilma tänään. Ja hullu kissa viettää aikaansa ulkona. Kas kun ei ole vielä lähtenyt lentoon. Ensimmäisen kerran kuulin radiosta poliisin kehoituksen pysyä sisätiloissa. Mutta jos kuvittelitte, että tämän päiväinen on jotain hurjaa, niin olisittepa valvoneet viime yönä. Silloin se vasta myrskysikin! VUDUMMMMM!!!!! Tuntui kuin koko talo olisi lähtenyt lentoon, kun tuuli oikein iskeytyi tönön kulmaan.

Muuten on joulunaika mennyt normaalisti. On syöty (mutta ei ähkyyn) ja jaettu lahjat. Koetin etsiä Muttille kaftaania lahjaksi, mutta arvatkaa löysinkö minä sellaista mistään vaikka juoksin miltei koko kaupungin (lue: keskustan) lävitse. Ovatko ne niin suosittuja, että ne viedään ensimmäisenä käsistä vaiko päinvastoin, niin epäsuosittuja, ettei niitä edes oteta valikoimiin?

Tapaninajelulle on turha edes yrittääkään. Harvinaisen epäjouluinen sää. Yritä siis tässä kehittää joulumieltä. Pitäisiköhän koettaa Ameriikan mallia ja levittää lakanat pihalle. White Christmas, you know...

Nyt tuli juuri ylimääräinen uutislähetys radiosta myrskyn takia. Ja lännestä on vielä tuloillaan Dagmar-myrsky...

Perjantaina (23.12) oli visiitillä Soilen luona. Täytyihän sitä koirimukset lahjoa. Tosin lahjat menivät Nirpulle, Digi kun ei voi syödä kuin omaa ruokaansa ja lelutkin Nirppu omii. Sen sijaan Digi sai sitten rapsuja ja pusuja.

Olimme laiskoja emmekä viitsineet tehdä ruokaa, joten tilasimme paikallisesta pizzeriasta sapuskaa. Soilelle pizza ja minulle intialaista kanaruokaa. Oliko sitten kyseessä kuulo- vai ymmärrysvirhe, mutta kana tuli kahteen kertaan. No, Tätihän syö kun kerran on maksanut! Annokset ovat vain aika miehekkään kokoisia. Ensimmäisen jälkeen Täti oli ähkytäynnä. Viiden tunnin kuluttua söin sitten toisen, ja se oli silkkaa tuskaa. Näillä syömisillä sitten selvisinkin pitkälle seuraavaan päivään.

Ilta hupsahti yllättäen pitkäksi, kun piti katsoa televisiosta Gilbert Grape, joten kotiinlähdön aika tuli vasta puolenyön aikoihin. Tädin täytyy tunnustaa, että minuun iski laiskuuden synti. Joten tilasin itselleni taksin. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä sillä keskustaan ja jatkaa sieltä bussilla, mutta kuten sanoin: Se laiskuuden synti... Eli hurautin sitten koko matkan kotiin taksilla. Mutta siihen meni miltei yhden työpäivän ansiot. Onneksi en mene taksilla kuin muutaman kerran vuodessa niin ei vararikko uhkaa.

Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua!

T. Täti & muu poppoo

Mary Balogh: Simply Love **** (historiallinen romantiikka)

  Anne Jewell on opettaja miss Martinin tyttökoulussa - sekä yksinäinen äiti. Sitä ei katsota hyvällä regency-ajan Englannissa. Hän ja hänen poikansa saavat kutsun kesälomalla Walesiin, missä hän tapaa Sydnam Butlerin, Espanjassa sodassa haavoittuneen sankarin. Hellänä mutta rohkeana tämä on aivan erilainen mies kuin mihin Anne on tottunut. Mutta Sydnamillakin on omat haavansa kannettavanaan. Onko heillä rohkeutta avautua toisilleen ja kenties parantaa ajan tuomat haavat?

Nyt käsi sydämelle. Kuinka moni teistä on aiemmin lukenut romanttisen kirjan jossa päähenkilöinä on raiskattu nainen ja kidutettu mies? Taitavat olla harvassa kuin kanalla hampaat. Olenkin aiemminkin hehkuttanut tätä kirjoittajaa. Genressään aivan omalla tasollaan. Suosittelen!

Tarina: Tsugumi Ohba; Taide: Takeshi Obata: Bakuman Vols.2 - 4 **** (manga)

  Moritaka ja Akito siis haluavat mangakoiksi. He ottavat yhteyttä Shueishaan, suureen kustantamoon, toiveissaan toimittajan mielenkiinnon saavuttaminen. Niin paljon kuin heillä onkin potentiaalia, niin riittääkö se ammattilaisten vakuuttamiseen?

Nii-in. Ei ole helppoa olla aloitteleva mangaka. Puhumattakaan siitä, että kustannusmaailma on julma. Tarina on mainio, vaikka totaalisen erilainen kuin kaksikon aiempi hittisarja Death Note. Tästä Tädin on hyvä opetella sarjakuvan tekemistä. Aiemmin minulla ei esimerkiksi ollut hajuakaan sellaisesta asiasta kuin storyboard... Hyvin sivistävää.

The World's Finest Food ****

  Otsikko lupaa paljon. Kirja esittelee kahdentoista maan keittiöt. Reseptit ovat helppoja ja selkeitä ja kuvat kerrassaan huikaisevia. Valitettavasti ohjeet ovat niitä jo ziljoonassa kirjassa esiintyneitä klassikkoja suurimmaksi osaksi. Eli jos sinulla on jo kattava keittokirjakokoelma, niin tämä tuskin antaa mitään uutta. Muille oikein mainio yleiskatsaus eksoottisempiin keittiöihin.

Tarina: Koh Akizuki; Taide: Sei Gotou: Fujimi Orchestra *** (manga / yaoi)

  Yuuki Morimura rakastaa Fujimin kansalaisorkesteria, jossa hänon konserttimestari ja ensiviulisti. Häne maailmansa järisee, kun orkesteriin palkataan uusi loistava kapellimestari Kei Tounoin. Yuuki pelkää, että Kein korkea vaatimustaso karkoittaa soittajat, mutta käykin aivan päinvastoin. Se saa Yuukin arvioimaan uudestaan omia motiivejaan orkesterissa pysymiseensä. Selvästikin Kei ymmärtää soittajia paremmin, ja kaiken kukkuraksi Yuukin rakastama tyttö lankeaa Kein jalkoihin. Lopullinen loukkaus on se, että Kei osoittaa olevansa kiinnostunut Yuukista. Onko kohtuullista vaatia, että Yuuki uhrautuu orkesterin puolesta?

Ihan mielenkiintoinen tarina. Ei mitään maailmoja mullistavaa, mutta mukava tarina.

Hinako Takanaga: The Tyrant Falls In Love Vols.1 - 8 **** (manga/yaoi)

  Osat 1 - 6 luin uusintana, arvostelu löytyy täältä. Osat 7 ja 8 ovatkin sitten uutta. Tetsuhironn elämä ei edelleenkään ole helppoa, sillä Souichi-sempai haraa yhä sitkeästi vastaan. Aina kun Tetsuhiro luulee edenneensä askeleen, on vuorossa kaksi askelta taaksepäin. Lisävaikeuksia aiheuttavat Tetsuhiron saama työtarjous yliopiston ulkopuolelta sekä hänen ensirakkautensa, joka saapastelee uudelleen hänen elämäänsä. Souichi joutuu miettimään oikein kunnolla mitä Tetsuhiro hänelle merkitsee.

Kerrassaan mainio sarja. Sillä totisesti sitä jotakin pitää yaoi-sarjassa olla, jos Täti jaksaa lukea sitä useamman osan. Tunteista sitä tässäkin on kyse, ja rakastamisen vaikeudesta.

Mikiyo Tsuda: Family Complex **** (manga)

  Tämä on luettu kerran aikaisemminkin, nyt se on sitten ihan oma. Arvostelu löytyy täältä. Kirjamessujen satoa. Akira löytyy myös sarjasta Princess, Princess.

Hiromu Arakawa: Hero Tales 1 **** (manga)

  Tämäkin on aiemmin luettu, tällä kertaa on vuorossa suomenkielinen versio. Arvio löytyy täältä.

Hori Tomoki: Crimson Snow **** (manga / yaoi)

  Kun yakuza Kazuma kaatuu haavoittuneena nuoren teeseremoniamestarin, Yukihiron, ovelle, on hän aivan varma, että hänesta tehdään ilmoitus poliisille. Mutta hän on järkyttynyt, kun Yukihiro kohtelee häntä ystävällisesti ja luottamuksella. Vaikka miehet tulevat täydellisen erilaisista taustoista, ovat he enemmän toistensa kaltaisia kuin arvaavatkaan. Mukana on myös kaksi pitkähköä sivutarinaa.

Emotionaalisesti koskettavia tarinoita. Ja johan te tiedätte, että Täti tykkää sellaisista. ;-)

Satomi Yamagata: Manic Love **** (manga / yaoi)

  Seitsemäntoistavuotias Maki osallistuu kesäkouluun oppiakseen matematiikkaa ja ... sekstaillakseen ensimmäisen kerran. Ensimmäiset kokeilut muuttuvat nopeasti intiimiksi suhteeksi Makille. Hän haluaa tietää enemmän komeasta opettajastaan Harujista. Hänelle selviää nopeasti, ettei Haruji ole päässyt yli omasta rakastajastaan Mizuguchista. Tämä taas puolestaan sattuu olemaan Makin opettaja sekä hänen ihastuksensa. Monimutkaista vai monimutkaista? Onko kahden kauppa siis kolmannen korvapuusti?

Itsenäinen edeltäjä Fake Furille. Tarina on herkkäotteinen ja taide on upeaa. Suosittelen.

Takehiko Inoue: Slam Dunk Vol.1 ***** (manga)

  Sarja on luettu jo aiemmin. Tällä kertaa oli vuorossa sarjan ensimmäinen osa. Arvio löytyy täältä. 

Seimu Yoshizaki: Kingyo Used Books Vols.3 - 4 **** (manga)

  Käytettyjä mangoja myyvä kauppa. Mangat yhdistävät ihmisiä, ja ne liittyvät itsenäisiin tarinoihin. Raamina toimii kaupan pitäjien ja näiden ystävien tarinat.

Kunnon pläjäys mangan historiaa, seuraavaksi täytyy ruveta etsimään tarinoissa esiintyviä mangasarjoja. Sarjan muoto on erittäin mielenkiintoinen. Suosittelen!

Han Yu-rang: Love in the Mask Vols.6 - 32 **** (manhwa)

  Huyn Binin, joka elää poikana, tunteet Yunha-hyungia kohtaan kasvavat. Mutta ne ovat kiellettyjä, sillä Yaeha, jonka henkivartija Huyn Bin on, rakastaa myös Yunhaa. Sitäpaitsi Hyun Binin osa on uhrilampaan Yaehan isoisän ja tämän vastustajan välisessä verikostossa. Voiko Hyun Bin saavuttaa mitenkään onnea?

Kunnon saippuaoopperaaa. Luvassa juonitteluja ja myrskyisiä tunteita. Tarina pitää hyvin otteessaan koko ajan. Toimii. Suosittelen romantiikannälkään.

Hupsista! Koostuipa tämä aiemmin luetuista.

Vai voiko tuota muuksikaan sanoa? Olin tulossa töistä Rautatieasemalla ja näin edessäni laiturilla odottelevan bussini. Pinkaisin juoksuun ja olin jo parin kolmen metrin päässä, kun kuski painoi nappulaa, ja ovi alkoi sulkeutua. Olin noin metrin päässä ovesta, kun se napsahti kiinni. Vahingoniloisesti virnistellen kuski lähti liikkeelle. Siinähän seisot! Auto eteni muutaman kymmenen metriä ja jäi sitten Ateneumin kohdalle valohin pariksi minuutiksi.

Täti juoksee 60 metriä suunnillleen 10 sekuntiin, joten 2 - 3 metrin siirtymään ei monta kymmenystä olisi kulunut. Eikä kyseessä todellakaan ollut se, etteikö kuski olisi nähnyt minua.

Joten kuskin veemäisyyden vuoksi minä odottelin kylmässä ja pimeässä 22 minuuttia seuraavaa bussia. Niin sitä pitää, HSL! Onkohan kuskien palkkaamisen ehtona kusipäisyys?

Tädin hiuspehko siis. Kävin nimittäin tänään kampaajalla. Nyt on väriä päässä sekä ripset ja kulmat värjätty ja nypitty.

Ryhdyin sitten hurjaksi ja kerrankin elämässäni värjäsin hiukseni mustiksi. Musta ei varsinaisesti ole minun värini, näytän siinä nimittäin kalpealta kuin kalkkilaivan kapteeni. Joten pehmennykseksi tuli otsalle kasvoja kehystämään violetinpunainen paksu raita. Itse kampaus on sitten geometrinen. Mutta voi veikkoset kuinka kauniisti se musta hius kiiltääkin! Koska karvaa on minulla päässä enemmän kuin tarpeeksi, näyttää se aivan upean kiiltävältä turkilta. Rruff!

Nauratin kampaajaa, kun kommentoin hänen erotettuaan otsahiukset muista, että näytin ihan Cisse Häkkiseltä. Hän sanoi, että kommenttini sen kuin paranivat, kun sanoin, että näytin aivan vampyyrilta saatuani värimössön päähäni (ihoni hohteli kalmankalpeana). Lopuksi, ennen loppupöyhintää, arvelin, että näytin aivan körttiläiseltä (se jakaus!). Se tosin korjaantui pian, kun kampaaja pisti vaahtoa päähän ja käsitteli pehkoani föönin ja harjan kanssa. Nyt takatukka on koholla kuin kerrassaan 60-luvulla. Täti on oikein tyytyväinen lopputulokseen. Nyt on (melkein) kaunis olo. :)

Patrick Rothfuss: The Wise Man's Fear ***** (fantasia)

  Legendat paisuvat ja paisuvat, niin ettei totuutta niistä löydä millään. Kvothe jatkaa tarinansa kertomista toisena päivänä. Nyt ovat vuorossa tarinat siitä kuinka hän sai Felurianilta varjoviitan ja hankki ademien legendaariset taistelutaidot. Paitsi, ettei totuus ole ollenkaan sellainen kuin tarinat.

Genren ehdotonta huippua. Ja jo sarjan edellisen osan kohdalla mainitsin kauniista kielestä. Puhumattakaan siitä, että tarina herättää ajatuksia. Täydellisen tyydyttävä lukukokemus.

Mary Balogh: Simply Unforgettable **** (Historiallinen romantiikka)

  Frances Allardin ja Lucius Marshallin ensitapaaminen raivoisassa lumimyrskyssä ei ollut paras mahdollinen, mutta päätyy lumen saartamassa majatalossa yhteiseen yöhön. Seuraavana päivänä he jatkavat matkaansa kumpikin omaan suuntaansa, sillä Frances tietää, ettei hänellä ole mitääntekemistä upporikkaan varakreivin kanssa. Mutta kumpikaan ei pysty unohtamaan toista. Kohtalo kuitenkin heittää heidät uudelleen yhteen. Lucius ei suostu ottamaan eitä vastaukseksi. Jos Frances ei suostu hänen vaimokseen, nin sitten hän tekee tästä rakastajattarensa. Mutta Frances ei suostu niin millään. Mutta miksi?

Toisen genren eliittiä. Olen ennenkin hehkuttanut Mary Baloghia. Hänen tarinoissaan hahmot ovat eläviä, ja on helppo tunnistaa kuvatut tunteet omassa elämässään. Hän kertoo tunteista erinomaisesti lankeamatta imelyyteen tai kirjalliseen pornografiaan. Suosittelen!

Izumi Tsubaki: Oresama Teacher Vols.2 - 3 **** (manga)

  Mafuyun suunnitelma olla tavallinen oppilas näyttää toimivan, ainakin toistaiseksi. Hän on saanut ystävän (Hayasaka), ja suunnittelee liittyvänsä johonkin koulun kerhoista. Mutta luokanvalvoja herra Takaomi on toista mieltä - hän haluaa Mafuyun musertavan pahamaineisen koulujengin johtajan! Sen jälkeen Mafuyu suuntaa kotiin viikonlopuksi rentoutumaan. Mutta sen puoleen äiti kuin kotikaupunkikaan ei vaikuta kovinkaan lämpimästi toivottavan Mafuyun tervetulleeksi. Seurauksena on panttivankidraama. Voiko hän auttaa entisiä ystäviään vaarantamatta uutta alkuaan?

Hihitysvaroitus! Eli komediaa luvassa. Sarja on minulla uusintakierroksella ja tarina tuntuu vain paranevan toisella lukemisella. Suosittelen tätäkin.

Tite Kubo: Bleach 28 - 29 **** (manga)

  Ichigo, Chad ja Ishida jatkavat Inoen etismistä Hueco Mundossa, arrancarien kotipaikassa. Mutta luonnollisestikaan pelastusoperaatio ei muodostu huviretkeksi.

Eli luvassa taisteluita ja toimintaa taas kerran. Täti tykkää.

Sitten tämän kerran helmiin.

Mika Sadahiro: Under Grand Hotel Vols.1 - 3 ***** (manga / yaoi)

  New Yorkin katujen alla on erityisen vaarallisille vangeille tarkoitettu vankila, Underground Hotel tai - niiden mukaan, jotka siellä viihtyvät - Under Grand Hotel. Japanilainen Sei joutuu sinne murhattuaan rakastajattarensa miehen - oletettavasti. Sei on yksinäinen, vieraassa maassa ja äärimmäisen vaarallisten miesten ympäröimä. Mitä siis tehdä? Hankkia suojelija tietysti, ja sellaiseksi kelpaa vankien johtaja, huumekauppias Swordfish, vaarallisista vaarallisin. Kenties tämä takaa Seille sen mitä hän kaipaa?

Jos haluat possunpinkkiä söpöilyä niin tämä ei todellakaan ole sinua varten. Tarina on nimittäin rujon kaunis kuvaus odottomasti löytyvästä rakkaudesta mitä karmeimmissa olosuhteissa. Hahmot eivät ole mitään pyhäkoulupoikia. Mika Sadahiron tarinat ovat raikas poikkeus yaoin normaalista tyylistä. Ne nostavat ihon kananlihalle ja saavat haukkomaan henkeä. Mutta ei herkkähernoisille eikä alaikäisille. Suosittelen!

Hajin Yoo: Totally Captivated Vols.1 - 6 ***** (manhwa / shounen ai)

  Eihän sitä nyt pitäisi vetää hernettä nekkuliin siitä, että Ewon lankesi yhdenyönjuttuun toisen miehen kanssa. No, Ewonin poikaystävä Shin on toista mieltä ja nostaa kytkintä. Kostoksi Shin hankkii uuden rakastajan Mookyulin, joka sattuu olemaan, no, pinnalta katsoen kunniallinen liikemies mutta itseasiassa mafioso. Niin tai näin, joutuu Ewon juoksupojaksi Mookyulin jengin hengauspaikkaan. Mutta sitten pelottava Mookyul alkaa hakkailla Ewonin kanssa. No Way in Hell! Ewon tekee selväksi, ettei ole kiinnostunut. Mutta sitten paljastuu yllättävä fakta, joka yhdistää Ewonin ja Mookyulin menneisyyden. Sen jälkeen Mookyul ei ota eitä vastaukseksi. Ewon ei tahdo suhteeseen, koska hän vaistoaa Mookyulin olevan liian vaarallinen hänelle, sillä hänhän voisi ihan oikeasti rakastua tähän!

Sarjalla on oikein sattuva nimi. Nimittäin Täti on totally captivated. Korean lakien vuoksi seksiosasto on olematon, joten se jättää enemmän tilaa itse tarinalle. Joka onkin sitten kerrassaan mahtava. Tädin täytyy myöntää, että pidän henkilökohtaisista syistä johtuen tarinoista, joissa hylätyksi tullut ja henkisesti siipeensä saanut henkilö löytää rakkauden, jne. Mutta senkin pois sulkien tämä on poikkeuksellisen hyvä tarina, se onnistuu koskettamaan tunnetasolla, puhumattakaan komediallisista hetkistä. Totisesti suosittelen!

Ah näitä syksyn riemuja! Tonttia on piirun verran vajaat tuhat neliötä, mutta lehtien määrä on enemmän kuin riittävä. Pihalla kun on useampi lehtipuu ja orapihlaja-aita - puhumattakaan naapurien pihoilta lennähtäneistä lehdistä. Eli viikonloppu meni raivosassa rapsutuksessa. Ihan vahingossa jopa pääsi hiki kirpoamaan pintaan...

Talouden Toisella Jäsenellä taitaa olla masokistin vikaa, koska hän ei ottanut kuuleviinkaan korviinsa ehdotustani orapihlaja-aidan tuhoamisesta ja siirtymisestä ikivihreään aitaan. Ei tarvitsisi rapsuttaa eikä leikata ja muotoilla aitaa. Oh well.

Ja aivan kuin ihan kiusallaan tuuli toi mukanaan kaiken rapsutuksen jälkeen taas yhden lehden, joka laskeutui kevyesti leijaillen jalkoihini... Aaarrghhhh!

Yoko Arimoto: Simply Japanese ****

  Modernia japanilaista kotiruokaa. Reseptejä on yli 60, joten kyllä tästä pitäisi löytyä murkinaa useammallekin kerralle. Kuvat ovat erinomaisia ja ruoka - luonnollisesti - maukasta. Ohjeet ovat helppoja noudattaa. Kirja on tehty nimenomaan länsimaisille lukijoille, joten ainekset ovat helposti löydettävissä täälläkin. Tosin kyllä täältäkin jo nykyään löytää miriniä, joka on korvattu kirjassa vaahterasiirapilla, mieluiten light-versiolla. Kumpikohan löytyy helpommin, mirin vai light vaahterasiirappi. Veikkaan miriniä...

Eloisa James: A Kiss at Midnight **** (historiallinen romantiikka)

  Tämä on satu. Äitipuolensa pakottamana Kate osallistuu tanssiaisiin ja tapaa prinssin... ja päättää, ettei tämä todellakaan ole rohkea, hurmaavasta nyt puhumattakaan. Vetovoiman liekit iskevät välittömästi, mutta molemmat tietävät, ettei se johda mihinkään. Silllä Gabriel on luvattu toiselle naiselle. Gabriel pitää morsiamestaan mutta ei rakasta tätä. Selvästikin hänen pitäisi kosiskella morsiantaan, ei köyhtynyttä kaunotarta, joka kieltäytyy pokkuroimasta hänen edessään. Satuun kuuluu tietysti myös hyvä kummitäti sekä lasikengät. Saavatko Kate ja Gabriel toisensa, ja elävätkö he onnellisina elämänsä loppuun asti?

Kunnon satu. Eloisa James on yksi genrensä parhaista kirjoittajista. Suosittelen romantiikannälkään.

Tarina: Tomo Takabayashi; Taide: Temari Matsumoto: Kyo Kara Maoh Vol.6 ***' (manga)

  Yuri ja kolme veljestä lähtevät pelastamaan henkilöä, joka teeskentelee olevansa Yuri. Tämä on oletettavasti Svelera nimisessä maassa. Matkan varrella Yuri ja Gwendal joutuvat eroon muista joutuakseen vain pidätetyiksi karkulaisina - niin kuin tyttö ja poika menossa naimisiin. Onko heidät houkuteltu ansaan?

"Everything is great about this series. There's humor, drama, action, and even a little bit fan service for us BL fans." Näin sanotaan manicaboutmanga.comissa. Toimiihan tämä ja teinitytöt ihastelevat. 

Eri Takenashi: Kannagi Vol.1 *** (manga)

  Nagi, monin tavoin outo tyttö, ilmestyy normaalin lukiolaispojan Jinin eteen. Hän kutsuu itseään jumalattareksi, mutta eihän se voi olla totta, eihän? Kyllä on! He alkavat asua saman katon alla, ja siitä alkavat koomiset ja vakavat seikkailut... tai sinnepäin.

Ensimmäiseksi tulee mieleen Oh! My Goddess-sarja, joka kyllä mennen tullen hakkaa tämän. Periaatteessa kaikki osaset ovat olemassa, mutta jokin jää puuttumaan. No, jäädään odottamaan jatkoa.

Tarina: Tsugumi Ohba; Taide: Takeshi Obata: Bakuman Vol.1 **** (manga)

  Keskinkertainen opiskelija Moritaka Mashiro nauttii piirtämisestä huvikseen. Kun hänen luokkatoverinsa Akito Takagi, joka haaveilee kirjailijan urasta, saa selville Moritakan kyvyt, tämä rukoilee häntä yhdistämään voimansa kanssaan ja luomaan mangaa. Mutta mitä oikein vaaditaan siihen, että menestyy kustannusmaailmassa. Moritaka epäröi, sillä hän tietään setänsä esimerkin myötä miten julma se maailma voi olla ja miten vaikeaa menestyksen saavuttaminen on. Silti sitkeän Akiton rohkaisemana ja ihastuksensa (tyttö) motivoimana Moritaka kokeilemaan rajojansa.

Death Noten tekijöiden uusi sarja. Oman mangan piirtämisestä haaveilevalle Tädille hyvin valaiseva kirja. Tarina on mainio ja taide hyvää. Siitä hyvä, etteivät tekijät lähteneet apinoimaan edellistä menestystään vaan lähtivät ihan uusille urille. Lupaava sarja alku. Tätä tahtoo lisää!

Sakurai Shushushu: Vibrator Company - / ***** (manga / yaoi)

  Aluksi on kaksi lyhyttä tarinaa ennen kuin varsinainen "tarina" alkaa. Ensimmäisessä Makoto on aina suojellut ystäväänsä Keniä. Nyt Kenin isoisä on sairastunut ja Ken on kutsuttu kotiin. Mutta Ken haluaisi pitää saunaa Tokiossa Makoton kanssa. Toisessa tarinassa Yuu onnistui murtamaan jalkansa kantaessaan ihastustaan portaissa. Rukkasten jälkeen Yuu päättää mennä kuntosalille voimistuakseen. Hän ei vain ole aivan varma, että yhtyy valmentaja Kawaben valmennusmetodeihin. Varsinainen tarina kertoo Vibrator Companyn työntekijöistä Okazaki Tatsuya ja Fujishima Harumi. Luvassa teollisuusvakoilua ja ihmissuhdedraamaa.

Tämä oli niin huono, että se se oli jo suorastaan loistava. Niin totaalisen älytön, puhumattakaan huonosta taiteesta, että jäin kauhistuneen lumoutuneena seuraamaan. Tiedättehän tunteen "Eeehh? Eeeeh? EEEEEHHH?!"? Eli joko nolla tähteä tai sitten täydet viisi. Päättäkää itse.

Tuli sitten viime sunnuntaina käytyä Soilen kanssa "viran puolesta" kirjamessuilla. Oli siellä myös ruoka- taide- ja musiikkimessut. Täytyy tunnustaa, että vain ruokapuolella tuli käytyä kirjapuolen lisäksi, mutta niin vain saimme näihin kahteen osastoon kulutettua runsaat neljä tuntia.

Täti ihastelee aitoa parmesaania.

En kuitenkaan raahannut kokonaista kiekkoa mukanani kotiin. Painoa on noin 40 kiloa. Piti säästää nimittäin raahausvoimaa kirjoja varten.

Täti nimittäin on ottanut opikseen aiemmista vuosista. Nyt mukanani oli reilusti kirjoja vetävä kauppakassi. Kyllä se tulikin sitten täyteen. Ostin Kaari Utrion uusimman Oppinut neiti, muutaman mangan  (Izumi Tsubakin Oresama Teacher Vols.1 - 3, Mikiyo Tsudan Family Complex ja Satomi Yamagatan Manic Love) sekä vinon pinon vanhoja kirjoja antikvariaateista (Boccaccion Decamerone, James Clavellin Tai-pan ja Gai-jin 1 - 2, Jukka M. Heikkilän Arkhimedes syrakusalainen ja Augustuksen kisat, Bernardine Evariston Keisarin kullanmuru ja J.R.R. Tolkienin Húrinin lasten taru). Ruokapuolelta mukaan tuli litran pullo vasikanfondia ja pari purkkia brittiläista chutneya. Kuulkaas on se aivan erilaista, kun myyjä kutsuu sinua darlingiksi!

Huu! Kasvottomia ihmisiä!

Muutaman töistä tutun ihmisen näin paikan päällä myös. Luonnollisesti jäin suustani kiinni. Kerkisipähän Soile kierrelllä kaikessa rauhassa divaripuolta. Luonnollisesti kävin myös Helsingin kaupunginkirjaston osastolla. Siellä olisi saanut äänittää oman levyn. Tällä kertaa Täti jätti sen väliin yleisen hyvinvoinnin vuoksi. Olisi varmaan syntynyt yleinen kaaos, jos Täti olisi avannut suunsa. (Juu - Täti ei osaa laulaa.)

Hauskaa oli. Jos vaikka saisin taas ensi vuonna houkuteltua jonkun mukaani. Kaverin kanssa kun aina hauskempaa!

Tässä niin viattoman näköisenä...

Lähti naapurin rouva lapsensa koiran kanssa päivälenkille.  Talouden Toinen Jäsen ja minä olimme pihalla syyspuuhissa, ja niinhän siinä kävi sitten, että juttelutuokio siitä sukeutui. Miska maleksi siinä pihalla, mutta meni koiraa piiloon lautakasan alle. Lähimmillään ovat tainneet olla metrin päässä toisistaan, siinä ovat tuijotelleet toisiaan kohteliaasti. (Miska kun on tottunut koiriin edellisessä kodissaan.)

Mutta tällä kertaa Miska - hävytön katti - hiipi roskiksen taakse, kurkisti sieltä ja halveksuvasti sanoi koiraparalle "cchhhhhh". Sanottuaan sanottavansa kissa kääntyi kannoillaan ja käveli majesteetillisesti takaisin lautakasan alle. Koira tuijotti hoomoilasena. Höh?

Tulipahan selväksi mitä kissa ajatteli...

Mary Balogh: The Ideal Wife **** (historiallinen romantiikka)

  Kun Abigail Gardiner koputtaa Miles Ripleyn, Severnin jaarlin, ovelle, on kosinta viimeinen asia mitä hän odottaa. Hän on epätoivoisessa tilanteessa ja on tullut pyytämään karismaattiselta muukalaiselta apua. Yllätykseksi jopa itselleen hän huomaa myöntyvänsä kosintaan. Milesilla on omat syynsä avioliittoon. Mutta on Abigailillakin omat salaisuutensa... ja ne uhkaavat tuhota vastalöydetyn onnen. Onnistuvatko Abigail ja Miles löytämään riittävästi luottamusta voittaakseen vastoinkäymiset ja löytämään rakkauden, jollaisen harvat saavuttavat?

Romance Reviews Today sanoo Baloghin kirjoista seuraavaa: "One of the things that make Ms. Balogh's books so memorable is the emotion she pours into her stories.The writing is superb, with realistic dialogue, sexual tension, and wonderful heart-wrenching story. ... Romance doesn't get any better than this." Enpä osaisi sanoa tuota yhtään sen paremmin. Baloghin kirjat ovat romanttisen kirjallisuuden aatelia.

Ai Morinaga: Your & My Secret Vols.1 - 7 **** (manga)

  Olen aiemmin lukenut sarjan osat 1 - 6, silloin suoraan japanista käännetyllä nimellä My Barbaric Girlfriend, mutta tämä nimi on se lisensoitu nimi. Valitettavasti TokyoPopin kustantamaa aineistoa, joten sarjaa ei ole tämän pidemmälle käännetty englanniksi. Toivottavasti joku toinen yhtiö jatkaa kääntämistä. Arvostelut löytyvät täältä ja täältä. Seitsemännessä osassa Nanakon vanhemmat ovat palanneet ulkomailta lomalle kotiin, ja Nanakon isä panee tulta isoisän takamuksen alle jotta Akira ja Nanako saataisiin palaamaan takaisin alkuperäisiin kehoihinsa. Mutta isän päättäväisyys alkaa horjua, kun Akira alkaa vaikuttaa juuri siltä tyttäreltä, jollaisen hän on aina halunnut, ja Nanako vaikuttaa onnellisemmalta pojan kehossa...

Ai Morinaga on yksi minun lempimangakoistani. Tarinat ovat hauskoja, mutta pohjalla on aina ajatuksiaherättäviä teemoja. Mainitsemattakaan sitä, että taide on kaunista ja pojat kauniita, kauniita, kauniita... Täti tykkää! :)

Tite Kubo: Bleach 27 **** (manga)

  Kun toiset taistelevat arrancareja, joutuu Orihime valinnan eteen. Sillä arrancarit uhkaavat hänen ystäviensä henkeä, jollei hän lähde suosiolla mukaan. Hän saa luvan hyvästellä vain yhden ystävistään. Kun tapahtumat paljastuvat Ichigolle ja muille, he tekevät omat valintansa, jotka johtavat heidät vihollisten keskelle. Kaveria ei jätetä!

Toimii edelleen monella tasolla. Poikiin puree toiminta ja tytöt tykkäävät romantiikanpoikasista.

Izumi Tsubaki: Oresama Teacher Vol.1 **** (manga)

  Uusintakierroksella tämäkin sarja. Ensimmäisen osan arvostelu löytyy täältä. 

Tarina toimii edelleen runsaan kahden vuoden jälkeenkin. Mutta onneksi minulla ei ollut tuollaista opettajaa... (>o <);;;

Stephen Hawking & Leopold Mlodinow: Suuri suunnitelma ****

  "Miksi olemme olemassa? Kysymys on kiinnostanut filosofeja ja tiedemiehiä vuosituhansien ajan. Einsteinin unelma oli löytää kaiken teoria, joka pystyisi selittämään fysikaalisen maailman ilmiöt kokonaisuudessaan. Nykytiede todistaa, että olemme entistä lähempänä ratkaisua." sanotaan takakannessa. Kirjassa tehdään selkoa viimeisimmistä teorioista ja tutkimustuloksista. Siinä avataan selkeään tapaan kvanttifysiikan perusteita ja M-teoriaa, joka on tämän hetken vaikuttavimpia ehdokkaita kaiken teoriaksi.

Wohoo! Täti yrittää esittää fiksumpaa kuin onkaan. Kirjan ymmärtämisessä auttaa kummasti, jos fysiikan peruskäsitteet olisivat hallussa, etteivät baryonit, baritonit ja prionit mene sekaisin. Mutta aihe on erinomaisen mielenkiintoinen.

Peter Lindgren & Erik Videgård: Modern Asiatisk Mat ****

  Kirjassa on perinteisiä reseptejä ympäri Aasiaa sekä uusia fuusioreseptejä Ruotsista aasialaiseen tapaan. Kirja on visuaalisesti vaikuttava. Reseptit ovat helppoja toteuttaa ja ruoka on luonnollisesti maukasta. Mainio lisä kirjahyllyyn.

Tarina: Tomo Takabayashi; Taide: Temari Matsumoto: Kyo Kara Maoh Vols.2 - 4 *** (manga)

  Ihmiset hyökkäävät toiseen ihmiskylään, joka on mazokujen aluella. Tapahtumat kylässä saavat Yurin hyväksymään asemansa maohina eli kuninkaana. Mutta kruunajaisissa tapahtuu jotakin odottamatonta, sillä Yuri siirtyy takaisin Japaniin, mutta vain hetkeksi. Seuraavaksi Yuri lähteen Conrad seurassaan etsimään kadonnutta kuninkaan miekkaa vain löytääkseen salamatkustajana mukaan tulleen Wolframin. Luvassa seikkailuita!

Oikein söpöä ja kauniita poikia/miehiä. ;) Sarjasta on myös hittianimesarja. Tytöt varmasti tykkäävät.

Aya Kanno: Otomen Vol.11 **** (manga)

  Tässä osassa Asuka määrittelee todellisen samurain mitan ja käy taistoon Suzaku Ojin kanssa siitä, kuka saa eniten ystävänpäivän suklaata. Sillä aikaa kun Oji viettelee tyttöjä oikealta ja vasemmalta antamaan hänelle suklaansa, Asuka ihmettelee yhtä asiaa - kenelle Ryo antaa suklaansa?

Sarjassa on tärkeä sanoma erilaisuuden hyväksymisestä. Jos kaikki olisivat samanlaisia, niin olisipa tämä maailma tylsä. Vaikka tässä onkin sanoma, ei tarina silti mene saarnaamiseksi. Täti tykkää.

Erica Sakurazawa: The Rules of Love **** (manga)

  Taku on täydellinen pelimies ja osa-aikainen gigolo, jonka pieni mustakirja on mailin paksuinen. Mutta kun hän tapaa Chizun, joka rakastuu häneen päätäpahkaa, hän yrittäärehellisesti muuttaa tapansa. Tarina kertoo Takun ja Chizun katkeransuloisesta rakkauden kesästä.

Erica Sakurazawa on lyhyiden, koskettavien rakkaustarinoiden mestari. Kaikkein eniten pidän niiden realismista. Näissä tarinoissa kaikki ei mene aina hyvin eikä lopussa ole satuhäitä ja onnellisesti elämän loppuun astia. Aivan niin kuin oikeassakaan elämässä. Nämä tarinat ovat aikuisen naisen makuun, teineille nämä ovat turhan realistisia. Teininä kun mieluummin katselee maailmaa niiden kuuluisten pinkkien silmälasien lävitse.

Muistoja kesältä ja Miskan paksu maha.

Eilen Miska-paralla oli jännittävä päivä. Aamupäivällä kissa tungettiin kantolaatikkoon, ja sehän nyt tiedetään mitä mieltä kissat ovat elämänsä rajoittamisesta. Alkoi surkea parunta. Ja volyymi vain nousi, kun kissa kannettiin autoon. Miten kissasta voikin lähteä enemmän ääntä kuin isosta miehestä?

Matka siis suuntautui Miskan kauhuksi eläinlääkärille. Onneksi siellä ei tarvitse käydä kuin kerran parissa vuodessa... Varovasti kissa tuli pöydälle tutkittavaksi, nojautui minuun, ja minä paijasin ja juttelin rauhoittavasti samalla kun eläinlääkäri tutki ja tökkäsi kaksi rokotetta kankkuseen. Kerroin myös oksentelusta ja runsaasta juomisesta. Eläinlääkäri käski tarkkailla Miskan juomista ja kuntoa ja ottaa tarvittaessa pikaisesti yhteyttä. Lisäksi tuomioksi tuli, että kissa on reilusti ylipainoinen, eli vuorossa on sitten kissallakin laihis. Ostinkin jo eilen laihdutusruokaa. Miska on saanut pussin aamulla ja jauhelihaa illalla. Lisäksi nakeroa on ollut vapaasti saatavilla - ja kylllä kissa onkin syönyt! Nyt jätetään jauhelihat pois ja vähennetään nakerojen saantia. Miska kun vielä ulkoilee, niin saahan hän sieltäkin  sitä syötävää. Nyt paino oli kantokopan kanssa kahdeksan kiloa, joten ehkä paino on jossakin kuudessa kilossa. Nyt pitäisi saada laskemaan alle viiden kilon. Miska-parka...

Miska kömpi helpottuneena takaisin koppiinsa, mutta parku alkoi heti kun lähdimme liikkeelle. Mikä tässä oli jännää, on se, että kissa oli hiljaa ja kaikessa rauhassa, kun koppa oli lattialla odotellessamme vuoroamme eläinlääkärillä. Kaipa ne muut otukset olivat niin jänniä, että Miska arveli parhaaksi olla mahdollismman huomaamaton.

Joe Abercrombie: Last Argument of Kings ***** (fantasia)

  Sankarimme ovat palanneet maailman ääristä. Logen Yhdenksänsormisella on edessään viimeinen taistelu, mutta se onkin sitten iso. Sillä hän on Pohjolan kuninkaan vanhin ystävä ja vanhin vihollinen. Hän on ainoa mies, joka voi pysäyttään tämän. Superior Gloktalla taas on edessään toisen sortin taistelu. Elämää monimutkaistaa liian moni isäntä ja ajanpuute. Ja koska Gloktan miekkamittelöpäivät ovat kaukana takanapäin, on onnekasta, että hän on kuolettava jäljellä olevien aseittensa kanssa - uhkauksien, kiristyksen ja kidutuksen. Jezal dan Luthar taas on päättänyt, että kunnian tavoittelu on liian tuskallista. Siispä hän kääntää selkänsä sotilaalliselle maineelle ja päättää asettua aloilleen rakastamansa naisen kanssa. Paitsi, että rakkauskin voi olla tuskallista - ja maineella on ilkeä tapa hiipiä miehen kimppuun juuri silloin kun hän sitä vähiten odottaa. Unionin kuningas makaa kuolinvuoteellaan, talonpojat kapinoivat ja aateliset kilpailevat siitä kuka ehtii ensimmäisenä varastamaan hänen kruununsa. Kukaan ei usko, että sodan varjo on lankeamassa valtakunnan ylle. Vain maageista ensimmäisellä on suunnitelma maailman pelastamiseksi - kuten aina - mutta tällä kertaa siihen sisältyy riskejä...

Aaah!! Sarjan viimeinen osa jatkaa samaa kerrassaan upeaa kertomusta kuin kaksi aiempaakin. John Berlyne sanoo SF Revussa: "Dark, deeply ironic and full of character gems that will appeal to your cynical side... brilliant". Täti on täysin samaa mieltä. Suosittelen!

Byung-Hi & Byung-Soon Lim: Koreansk mat ****

  Siirrytäänpä Japanista meren yli länteenpäin eli Koreaan. Tekijäsiskokset pitävät ravintola Arirangia Tukholmassa äitinsä ja tätinsä kanssa. Kirjassa on noin 50 reseptiä, pääasiassa korealaista kotiruokaa, jota he tarjoavat myös ravintolassaan. Korealainen ruoka on maukasta ja konstailematonta. Reseptit ovat selkeitä ja helppoja toteuttaa. Kuvat nostavat veden kielelle. Nam! Tätä olisi ottanut enemmänkin.

Chris Bradford: Nuori samurai - Lohikäärmeen tie *** (nuorten historiallinen)

  Japani elää sodan uhan alla ja samurait joutuvat valitsemaan puolensa. Varsinkin ulkomaalaiset ovat silmätikkuina - niin myös Jack Fletcher. Riittävätkö mestari Masamoton opit pitämään Jackin hengissä? Eikä pahamaineinen ninja Lohikäärmeensilmä ole unohtanut Jackia, kuten ei Jackaan tätä. 

Sarjan viimeinen osa. Pseudohistoriaa, joten tätä ei kannata käyttää historian oppikirjana. Ihan asiallinen nuortenkirja, joka kyllä pitää otteessaan. Minulta vain tuo pseudo-osa vei maun koko tarinaan.

Tite Kubo: Bleach 26 **** (manga)

  Shinigamit ja Ichigo ystävineen valmistautuvat tulevaan sotaan - kuten myös Aizen joukkoineen. Mutta valmistautuminen loppuu lyhyeen, kun Hueco Mundosta saapuu vierailijoita.

Toimivaa seikkailua ja huumoria. Täti tykkää.

Romain Sardou: Kolmastoista kylä *** (historiallinen dekkari)

  Draguanin piispa Haguin on huolissaan, sillä kova talvi ja muut koettelemukset vaivaavat hänen laumaansa. Vastoinkäymiset alkoivat edellisenä vuonna, kun kaksi tyttöä löysivät joesta silvottuja ruumiinkappaleita. Karmea tapaus on jäänyt ratkaisematta, ja se herättää kauhua paikkakunnan asukkaissa. Sitten piispa saa salaperäisen vieraan. Muukalaisen mentyä piispa löydetään murhattuna. Sen jälkeen selviää, että hiippakuntaan kuuluu kolmastoista, unohdettu kylä. Viime työkseen piispa on värvännyt kylään papin, nuoren vastavalmistuneen Henno Guin. Mutta kylä alkaa herättää odottamattoman suurta kiinnostusta kirkon korkeissa vikamiehissä aina Vatikaania myöten...

Keskiaikaan sijoittuva jännityskirja. Mielenkiintoinen tapaus. Kerronta on suht' verkkaista mutta imaisee mukaansa. Hahmot jäävät ehkä hieman etäisiksi, mutta se nyt on tavallista jännäreissä.

Työtoveri tässä päivänä eräänä kehoitti minua tarkistuttamaan ajukoppani terveyden kun selitin, että vapaapäivinäni (viime tiistai ja keskiviikko) kävisin Rikhardinkadun kirjastossa hakemassa vanhainkodin asukkaille taidekirjoja luettavaksi ja että piirtäisin mangapajan mainoksen. Arveli, että tauti oli päässyt jo vakavaksi. Onhan se nyt kerrassaan epänormaalia, että noin on fiksaantunut työhönsä!

No, tiistaina sitten lähdin keskustakierrokselle ja ovelana ihmisenä yhdistin huvin ja hyödyn. Kävin ostamassa tusseja mangapajaan ja samalla tarttui kirjakaupasta muutama englanninkielinen fantasiapokkari matkaan. Seuraavaksi taapersin kohti Rikua. Pohjois-Espa piti ylittää suojatietä. Sieltä tuli auto eikä mokoma nuorehko juippi meinannut millään hidastaa. Täti tuijotti tyyppiä tiukasti silmiin. Minun ylitsenihän ei ajeta! Pieneen kotteroon oli ahtautunut viisi fiksuuden huipentumaa. Takaikkuna oli auki, ja siitä kuulin jätkien ivahuudot ja näin naamojen vääntelyt. Oli ilmeisen hauskaa. Heh, heh...

No, mitä siihen sitten teki Täti? Täytyy valittaen todeta, että lankesi heidän tasolleen ja nosti keskisormen pystyyn samalla toivoen itselleen supersankarin voimia. Olisi se ollut niin nautinnollista repäistä takaovi sijoiltaan ja paiskata auto idioottimaisine matkustajineen kaikkineen jorpakkoon. No, ehkäpä näin on parempi maailman rauhan kannalta. En minä ehkä aivan Kiraksi ryhtyisi, mutta kummasti kansan ÄO:n keskiarvo kohoaisi...

Tänään oli sitten tämän pätkän viimeinen työpäivä - keikkatyö kutsuu taas. Sain kortin ja suklaapaketin. Kortissa kiittivät arvokkaasta avusta, ja alla oli kaikkien allekirjoitukset. Sekä lopuksi uhkaus. Lupasivat, etten minä heistä pääsisi niin vain. No, onhan heillä minun puhelinnumeroni tiedossa... No, ei vaisinkaan, seuraava keikka on etelään 10. ja pohjoiseen 12. päivänä. Että niin pitkä tauko.

Viime yönä minut sitten kutsuttiin kutsuille Valkoiseen taloon. Isäntänä oli edelleen Bill Clinton. Tädin täytyi siis lähteä iltapukuostoksille. Mutta kaikenlaisia unia sitä näkeekin! Onkos teillä muuten koskaan ollut bussikuskina Elisabet II:sta? Minulla on. Näen minä toisinaan kyllä ihan älykkäitäkin unia...

Mutta kyllä sitä yhdestä pienestä kissasta osaakin lähteä kamala ääni. No, senhän te tiedättekin, että Miska on draamakuningatar. Tässä näpyttelin kaikessa rauhassa koneella, kun rupesi kuulumaan tuskaista valitusta. Auauau. Nopeasti äänenvoimakkuus ja -vaativuus nousivat. AUAUAUAUAUAUAUAU!!!!!!! Ensin en tajunnut, että se oli Miska, vaan luulin, että ääni kuuluu radiosta. No, siinä vaiheessa kun tajusin äänen lähteen ei ollutkaan sitten enää mitään tehtävissä kun kissa jo oksensi keittiön pöydän alle. 

Miska on kuulemma oksentanut aamullakin ja juonut runsaasti nestettä koko päivän. Maanantaina on Miskan rokotusten aika, joten täytyy mainita lääkärille asiasta. Saattaahan tuo tosin oksennella matoja ulos. Sai nimittäin maanantaina matolääkkeen tahnana - samoin tiistaina. Apteekin myyjää nauratti tiistaina, kun kävin ostamassa lisää matolääkettä. Arvelin nimittäin, ettei matolääkettä kauheasti ollut mennyt kissaan koska poimimme tahnamällejä niin Talouden Toisen Jäsenen farkkujen takamuksesta (Ei, TTJ ei ollut sillä hetkellä niiden sisällä) sekä jääkaapin ovesta. Toivottavasti ei kuitenkaan ole mitään vakavaa. Muuten kyllä on ihan hyväkuntoisen oloinen kissa.

Että tällaista tänään.