Kävimme U:n kanssa juhlistamassa ponnistelujamme näyttelyn suhteen keskiviikkona. Suuntasimme kulkumme kohti keskustaa ja Kamppia. Siellä kurvasimme ensimmäiseksi Tokyokaniin ostoksille. Tädin näppeihin tarttuivat puikot, muutama tosi söpö riisikuppi (niissä on ultrakawaii kissoja - pelkään pahoin, että ne on tarkoitettu lapsille...) ja vino pino yookania (adsukipaputahnahyytelöä, nam!). U harppoi edellä ja Täti kipitti perässä korkkareilla. Askelpituus oli jotain milli. Jos olisin suunnitellut tämän etukäteen, olisin toki pistänyt jalkaani lenkkarit. Korkkareita ei totisesti ole suunniteltu kävelykengiksi...

Tokyokanista kurvasimme Tikettiin. Sieltä näppeihimme tarttuivat liput Muccun Tavastian konserttiin 7.10. Häh häh hää! U tutustutti Tädin nettimangaan, joten nyt on suloisen koston vuoro. Huomannette, että huumetta täytyy saada lisää... Mutta luulen, että Muccu on siitä harmittomammista päästä.

Sitten alkoi jo työpäivän jälkeen nälkä kurnia suolenmutkaa. Olimme kuulleet, että Kampissa oli jossain ylhäällä toinen sushipaikka Ichiban sushin lisäksi. Joten yhä ylös tyttöset yrittivät. Viidennessä kerroksessa erehdyin vilkaisemaan alas keskiympyrästä. Valon nopeudella korkeanpaikankammosta kärsivä Täti sinkosi kuin lingottuna turvaan seinän viereen. Sen aukion leikkaavat rullaportaatkin olivat aika hirveitä. (@.@);;;

Osoittautui vain, että paikka oli ollut niin hyvin piilotettu, etteivät asiakkaat sitä olleet löytäneet, ja se oli suljettu. Siinä vaiheessa luovutimme ja suuntasimme Ichibaniin. Korkkareita ei muuten ole sitten tarkoitettu myöskään pysähtyineiden liukuportaiden laskeutumiseen. Korkojen ei välttämättä tosin tarvitsisi olla kymmensenttisiä...

Sushien jälkeen vielä kruunasimme päivämme hemmotteluhetkellä kahvila Leonidaksessa. Palaset sitruunamarenkitorttua ja juomaksi kaakaota. U otti valkosuklaakaakaon ja minä Cocoa Mayan. Se on vesipohjainen chilillä maustettu kaakao. Siinä jo tuntui chili! Mutta hyvää se oli!

Kuvia tulee ehkä joskus, jos U saa kuvat pois känsikkäästään...Kieli ulkona