Tänään omalääkäri sitte soitti sokerirasitustestin tuloksista. Nyt se on pakko tunnustaa tosiasiat: Täti on diabeetikko.

Lähtöarvo verensokerissa oli 7,7 ja testin jälkeen huimat 14, 6! Pitäisi olla alle 11...  Eli seuraavaksi käyn hakemassa reseptin ja varaan ajan terveydenhoitajalle. Saan verensokeriarvojen seuraamiseen tarvittavat liuskat. Tabletteja täytyy alkaa syödä aamuin illoin. Laihdutusta pitää luonnollisesti jatkaa. Kävin tänään vaa'alla vilkaisemassa väliaikatuloksia. Paino on nyt pudonnut yhteensä 10,6 kiloa. Pitkään tässä se pysyikin paikoillaan tai yritti jopa kohota. Ja kai tässä täytyy ihan oikeasti ruveta miettimään sitä liikuntaa. Missä ihmeessä se Ab Doer muuten viipyy? Seuraavan kerran tohtori haluaa nähdä minut uusien kontrollitestien jälkeen kesäkuussa. Josko minä olisin jo siinä vaiheessa kutistunut miltei tuntemattomaksi?

Jaa, että mitkä ovat fiilikset? Suoraan sanottuna aika syvältä. Mutta toisaalta - ei kai tämä nyt mikään maailmanloppu ole? Mutta mediasta saa melkein päivittäin kuulla uutisia joistakin julkimoista, joilta on mennyt näkö, koivet, henki - kaikissa syyllisenä on diabetes. Eli siinä vaiheessa kun pääsen eläkkeelle olen sokea ja jalat on amputoitu?