Täti on aina suhtautunut tietyllä varauksella pikkujouluihin ja vältellyt niitä parhaansa mukaan (aina onnistumatta), mutta nyt suostui lähtemään töiden pikkujouluihin. Ja kas kummaa, siellä olikin aivan tavattoman mukavaa! Ruoka oli hyvää. Tarjolla oli kevyt salaattipöytä, josta sai itse koota mieleisensä salaatin, patonkia, hedelmälautanen, sipsejä ja nachoja, kanapeitä sekä suklaata. Minä kun en ole noita parhaita viinamäen naisia, niin kolme lasillista terästettyä glögiä riitti, toisilla kyllä oli mukana omia puteleitaan.

Murkinan jälkeen oli vuorossa Guitar Hero (?). Siis se peli, jossa "soitetaan" joko yksin tai bändinä, eli koetetaan osua oikeassa kohdassa niihin valonäppylöihin musiikin tahdissa. Tädin bassottelusta ei tullut mitään, kun sormet ovat jäykät, mutta rumpusetin takana Täti pääsi oikeuksiinsa. Muutamalla harjoituskerralla pääsin jo yli 60 %:n tulokseen! Okei, taso oli easy. Itseasiassa katsoin, kun pojat pelasivat medium-tasolla, niin se oli melkein helpompi, kuin easy. Beginner-tasoa en edes kokeillut. "Pojat" tietysti olivat melkein ammattilaisia tässä, mutta kyllä huomasin, että nettipelien pelaamisesta tässä oli apua. Oli ajoitus paremmin kohdallaan. Asiaa vaikeutti se, että näppylät eivät tulleet musiikin tahdissa. Sitä yritti vaistomaisesti hakata niitä rumpuja musiikin tahdissa.

Soittelun jälkeen vuorossa oli lastenosaston poikien hyllytyskisa eli kuka sai kirjat nopeimmin hyllyyn. Puolueettomat tuomarit seurasivat vierestä, että kirjat menivät oikeisiin osoitteisiin. Täytyy myöntää, että aika nopeita olivat...

Täytyihän ne lahjatkin jakaa. Raja oli parissa eurossa, joten lahjat olivat sen mukaisia, mutta ei kai se näyttävyys ole tärkeintä? Minä sain lahjaksi proosallisesti venetsiakynttilän, mikä tuo oikein mukavasti valoa pimeisiin talvi-iltoihin. Oikein mukava lahja!

Sen jälkeen jatkoimme vielä hetken aikaa soittelua, kunnes vuorossa oli Sing Star. Aloitimme kisaamisella, mutta täytyy myöntää, että hyvin nopeasti siirryimme yhteislauluun. Hyvä niin, sillä Täti ei osaa alkuunkaan laulaa. (Nyt Soile nyökyttelee myöntävästi päätään.) Sen huomasin, etten ole äänialaltani ainakaan sopraano, matalammalta laulettavat laulut ovat huomattavasti helpompia. Altto, kenties? No, kysymys on lähinnä hypotettiinen, koska kaksi peräkkäistä nuottia eivät suostu menemään oikein minun laulamanani. Osaa lauluista emme osanneet, mutta se ei tahtia haitannut. Mutta täytyy sanoa, että 80-luvun alun sveduhitissä Oa hela natten (tai jotain sinne päin) on aivan älyttömät sanat. Laulu keskeytyi vähän väliä kommentteihin tyylin "Siis HÄ?!". No, ette te nuoremmat tiedä siitä mitään, ja uskokaa minua kun sanon, ettette ole menettäneet mitään.

Alunperin olin varautunut viihtymään kekkereissä pari tuntia, mutta kello oli jo yli puolenyön kun luovutimme ja lähdimme kotiiin. Eli hauskaa oli!

Lopuksi kaikille Oikein Hyvää Itsenäisyyspäivää! Ottakaa rauhallisesti.

Photo taken by .janneok, 26.6.2004. Lähde: Wikimedia.commons