Siis totaalisesti ja ehdottomasti noo-teatteriin!

Menin siis perjantaina yksin (hui!) teatteriin ja muutamien mutkien (millä ihmeen ratikalla sinne oikein pääsee?) kautta saavuinkin perille Aleksanterinteatteriin.

Aasia Helsingissä oli kolmipäiväinen festivaali, ja yhtenä sen osana oli Fukuyamasta, Hiroshiman prefektuurista kotoisin olevan Kita-koulukuntaa edustava  Oshiman noo-teatteriryhmä. Ryhmä esiintyi kolmena päivänä, perjantaina oli vuorossa gaalaesitys, jossa esitettiin noo-teatteriin kuuluvia tansseja. Tosin japanilainen perinteinen käsitys eroaa suuresti länsimaisesta tanssin käsitteestä. Mutta ainahan mieli on pidettävä avoimena, vai mitä? Populaa ainakin oli kuin meressä mutaa.

Ensimmäisenä oli vuorossa tanssiesitys nimeltä Kagura ja sen jälkeen humoristinen Tsuchigumo (hämähäkki), jossa samurai ja hämäkin henki ottivat yhteen. Tietäähän sitä sen, miten siinä käy.  Näiden kahden tanssin välissä oli esittely, jossa esiteltiin hieman noo-teatteria ja sen historiaa. Hämiksen jälkeen oli vuorossa väliaika, jonka Täti vietti nenä kirjassa kiinni, kun en viitsinyt lähteä tungokseen ryntäilemään.

Tauon jälkeen ryhmä esitti kaksi otetta noo-näytelmistä. Ensin vuorossa oli kohtaus Hagoromosta (sulkaviitta) ja sen jälkeen Tenkosta (taivaallinen rumpu). Hagoromo on se näytelmä, joka tulee japanilaisille mieleen, jos mainitaan sana noo-teatteri. Gaalan lopetti orkesterin vauhdikas musiikkiesitys. Aplodit olivat suorastaan hurmioituneet.

Tädillä oli kerrassaan ihana ilta. Nyt täytyy vain alkaa säästämään, että pääsee seuraamaan teatteria paikan päälle Japaniin. Nimittäin pelkään pahoin, ettei tällaisia vierailuja ole ihan joka vuosi...

Ai joo niin. En päässyt uutisiin. Ensimmäiseltä parvelta näki ihan kohtuullisen hyvin. Mitä nyt noo-lavan pylväät olivat välillä edessä, mutta mitä pienistä.