Olipa harvinaisen kauhea viime yö. Ensiksi näin unta olevani töissä eräässä kirjastossa ja kun olin lopettelemassa keikkaani, pomo muistutti minua puoli tuntia myöhemmin alkavasta luennosta, jossa esittelisin Japanin muinaista musiikkia. Olin vain autuaasti unohtanut koko homman, joten minun paperini ja levyni olivat kotona. No, onneksi kotimatka oli lyhyt joten ryntäsin lähimmälle bussipysäkille. Bussia vain ei kuulunut ja aika sen kuin tikitti. Lopulta tuli jokin uusi linja, jolla pääsisin kotiin. Matka menikin yhdessä sujauksessa, mutta kotipysäkkini kohdalla bussi ei pysähtynytkään! Eikä pysähtynyt vaikka kuinka huusin, joten menin kuskin luo ja mäjäytin häntä kaikin voimin muovikassilla jonka sisällä oli iso lasipurkki. Kun sekään ei vaikuttanut auttavan, tartuin rattiin ja kiskoin sitä. Siinä vaiheessa säpsähdin hereille ja huomasin hinkuvani aivan hysteerisenä. Oli pakko nousta ylös ja olla jonkin aikaa hereillä, että sain rauhoituttua.

Menin sitten jatkamaan unia, mutta eivät ne jatkuneet sen paremmin. Olin liikkeellä ystävien kanssa ja jouduimme huijareiden uhriksi. Sanonta menee, että "Don't get mad, get even". Ja tasoihin me todella hankkiuduimme!

Seuraavaksi olimme menossa ravintolaan. Sinne noustiin ylös portaita, jotka jakoi kahteen osaan kaide. Menimme ylös ja jäimme odottamaan vuoroamme. Edellämme oli vain yksi seurue kaiteen toisella puolella. Kohta heidän peräänsä tuli seurue, jotka tarjoilija päästi sisään ennen meitä. Sitten tuli seuraava, ja seuraava, ja seuraava... Siinä vaiheessa huomautin asiasta vastaanottajalle, joka hyvin töykeästi ilmoitti meille, että sisälle otettiin vain siinä toisessa jonossa olevia. Ilmoitin mielipiteeni asiasta selvästi ja lähdimme pois vannoen ettemme enää koskaan tulisi jalallamme astumaan kyseiseen laitokseen.

Jatkoimme matkaamme ja etsimme uutta ruokapaikkaa. Lopulta vaikuttikin löytyvän sopiva, oli oikein hieno paikka. Mutta eivät asiat menneet sielläkään hyvin, vaan sain neljä annosta ruokaa niskaani. Kehtasivat vaatia minua maksamaan annokset! Uhkailivat poliisilla ellen maksaisi. Sehän olisi sopinut minulle paremmin kuin hyvin! Mutta siinä vaiheessa minusta alkoi kyllä jo herääminen tuntua hyvältä ajatukselta...

Vähän arvelutti tänään lähteä töihin, ties mitä sitä edessä odottikaan. Toistaiseksi on kuitenkin mennyt ihan hyvin, tosin työpäivää on jäljellä vielä yli viisi tuntia, joten mitä vain ehtii vielä tapahtua. Pitäkää peukkuja, ettei tapahdu mitään kauheuksia!