809005.jpg

Savijärvellä kantakirjattavana vuonna -95

Minut olisi kyllä voinut rajata pois tuosta kuvasta... Ja hepo olisi voinut olla tasaisella maalla...

Mutta asiaan. Sunnuntaina siis menin tekemään aamu- ja päivätallin. Etukäteen mietin miltä tuntuisi olla tallilla, kun Typyä ei siellä ole. No, ei tuntunut yhtään pahalta. En minä ole paatunut ja tunteeton, mutta surutyö on näköjään tullut tehtyä aika hyvin jo etukäteen. Oikeastaan oli aika kotoinen olo, kun Typyn boksissa oli nyt toinen saman kokoinen ja hyvin samanoloinen tamma. Samalla lailla se irvisteli satulavyötä kiristettäessä ja ojensi etujalkaansa, kun tahtoi jotakin. Olo oli pikemminkin haikea.

Kauppasin tallin pitäjälle Typyn ja Paavon vanhoja kamoja, ratsastuskoululla kun niitä kuluu jatkuvasti. Yllättävän vähän kamaa minulle on kertynyt vaikka hevosia onkin ollut kaksi. Toisilla kaapit ja arkut pursuavat kamaa, mutta ei minulla. No, olen aina ollut niin PA, että minun on ollut pakko hankkia vain vähän kamoja. Mutta ostamani olenkin sitten hankkinut parasta laatua, jotta ne kestävät pitkään. Ei siis jokaisen muotioikun perässä juoksemista meikäläisen kohdalla.