Täti oli aamulla lähdössä töihin ja huomasi bussin olevan tulossa, joten Täti otti kunnon spurtin. Ihan niin kuin kahdeksan jälkeen busseja ei tulisi n-kappaletta tunnissa...

No, joka tapauksessa sillä seurauksella, että Täti löysi itsensä möyrimästä vastasataneessa lumessa. Sillä meidän pysäkillämme asvaltti on murtunut pitkältä matkalta maan painumisen vuoksi, enkä tietenkään nähnyt sitä lumen alta. Siinä minä sitten sätkin ja yritin päästä pystyyn vauhdilla - tosin huonolla menestyksellä. Eräs rouva oli lastenvaunujen kanssa menossa sisään keskiovesta ja kysyi pääsenkö ylös. "Joo", vastasin ja konttasin ovelle sekä kiskoin itseni pystyyn ovessa olevasta kahvasta. Kiirettä piti, sillä Hkl:n kuskit tuntien olisi tämäkin voinut kylmästi lähteä ja jättää Tädin lumeen räpistelemään. Tosin tämä kuski oli hyvin mukava vanhempi nainen, joten todennäköisesti olisi malttanut odotella.

Täti siis suoritti sisääntulon keskioven kautta ja meni eteen maksamaan matkansa. Kuski kyseli, ettei vain mitenkään käynyt. "Ei sattunut." Vastasin. "Eikös sitä sanota, ettei humalaisille ja hulluille tapahdu mitään kaatuessa? Juoppo en tunnusta olevani, joten eiköhän minut lasketa sitten tuohon toiseen ryhmään!" Tosin tällä hetkellä polvi on mojovasti turvoksissa ja kieltämättä sitä särkee...