Ei ulkona, vaikka niin voisi luulla, vaan sisällä. Meillä on vallinnut hyytävä ilmapiiri minun ja Talouden Toisen Jäsenen välillä.

Tiistaiaamuna 31.1. Miska meni ulos aamulla kuten tavallista. Aamupäivällä TTJ lähti liikenteeseen, mutta kissaa ei huuteluista huolimatta kuulunut. Eikä kuulunut vielä siihenkään mennessä, kun minä lähdin iltapäivällä töihin. Pakkasta oli ulkona reilusti toistakymmentä astetta, joten hieman huolestutti. Kun illalla tulin kotiin, niin ei vieläkään kissaa näkynyt. Naapurin Rouva oli kertonut TTJ:lle, että oli nähnyt kissan pinkovan kauheata vauhtia heidän pihallaan aamulla.

Kissaa ei siis kuulunut kotiin koko päivänä. Eikä yönä. Seuraavana päivänä ilmoitin Miskan kadonneeksi sekä Viikin löytöeläinkotiin että karkurit.fi-sivustolle. Mielessäni jo hyvästelin kissan, enkä voinut olla aina välillä sihisemättä raivoisasti TTJ:lle: "Senkin murhaaja!" Minä kun olen aina ollut kissan ulkoilua vastaan, mutta minkäs teet jos toinen päästää... Kun kissa siitä kuulemma niin paljon nauttii. Nauttiihan se, sitä en kiellä, mutta kaupunki on kissalle niin vaarallinen paikka, että kissalle on parempi elää ihan sisäkissana. Vannoin, ettei meille tule enää ensimmäistäkään kissaa TTJ:n tapatettavaksi.

Mutta nyt on taas maailma mallillaan! Tänä aamuna Miska palasi kotiin aivan kunnossa. Hieman se pöhköili, mutta aika pian se rauhoittui. Ja nyt se kissa ei enää taatusti ulkoile itsekseen! Tai minä väännän TTJ:ltä niskat nurin...