Okei. Nyt Täti koettaa vuolla tikusta asiaa, jottei kahta lukupäiväkirjaa olisi aivan peräkkäin.

Mitään ei oikein tapahdu elämässä, joten paha kirjoittaa siitä kuinka mitään ei tapahdu. Paitsi, että tässä yhtenä päivänä meillä kävi vieraisilla Nuori Mies. Minä olin ihan hoomoilasena, kun tulin kotiin ja keittiön ruokapöydän ääressä oli nuori tuntematon mies. Kissa tärisi kauhusta minun vuoteeni alla, ressukka kun ei ole tottunut vieraisiin. Oli miesi nähnyt Talouden Toisen Jäsenen talon katolla irrottamassa jäitä ja tarjoutunut apuun. Poloinen joutui ihan oikeisiin töihin, on nimittäin jään irrottaminen rankkaa hommaa.

Oli pojasta apua, mutta päästimme poloisen karkuun ja jatkoimme töitämme maassa. Niiden kauheiden lumikinosten siirtäminen pois talon vierestä on myös rankkaa työtä. Ovat kauheasti peloitelleet radiossa, että talot mätänevät niille sijoilleen, jollei sulavia lumia siirretä kauemmas perustuksista. Mutta kieltämättä meidän talomme uisi syvässä vesilammikossa, jollei asialle tekisi jotain, pihan rakenne sen tekee.

Onkohan tässä jo tarpeeksi lastuja?