705580.jpg

Ruoka se naisen (eli tamman) tiellä pitää...

Viikonloppuna ahkeroin oikein urakalla ja tein sekä aamu- että päivätallit molempina päivinä. Herätys oli kello 5.40, mukavaa päästä näin viikolla "lepäämään" töihin. Saapahan ainakin nukkua pitkään!

Lauantaina sain avukseni Pauliinan, kävimme kolmisin maastossa. Pauliina meni ilman satulaa Typyllä, ja minä kipitin omin jaloin vierellä. Tamma viipotti niin kovaa vauhtia, että oli varttia rallaa, ettenkö olisi joutunut juoksemaan. Kävimme takapellolla ja radalla kävelemässä. Sunnuntaina kävimme Ukon ja emännän kanssa taas köpöttelemässä ja syömässä takapellolla. "Rohkea" suokki Ukko sätkyi vähän väliä, Typy taas ei korvaansakaan lotkauttanut. Arkalan mamman tissinpyyhe tuo Ukko. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun naureskelimme herran rohkeuden puutteelle. Luulisi, että lämminverinen Typy olisi se sätkijä.

Alkumatkan laahustimme Ukon perässä ja normaalisti patalaiska Ukko viipotti edellä. Paluumatkalla tilanne palautui normaaliksi ja Typy kiisi edellä. On hupaisaa, kun pysäytän tamman odottaaksemme Ukkoa, niin tammukka huokaa syvään "joko taas?", vilkaisee Ukkoa, ja kun Ukko saavuttaa meidät, lähtee ilman käskyä liikkeelle. Tästä voinette päätellä, että olemme joskus ennenkin olleet yhdessä liikkeellä.