Kaikkeahan ei voi kerralla muistaa, vai mitä? Siis ainakaan pistää illalla kelloa soimaan...

Täti siis heräsi tänä aamuna kello 8.01. Muuten hyvä, mutta kun siinä vaiheessa olisi pitänyt olla jo töissä aamukuormaa purkamassa... Arvatkaa kaksi kertaa, tuliko Tädille kiire vai kiire!

Kiskaisin rytkyt niskaani alta nanosekunnin, ryntäsin puhelimeen ja soitin taksin paikalle. Seuraavaksi harjasin hiukseni ja pesin hampaani. Lopuksi ryntäsin ulos pihalle samalla hetkellä, kun taksi parkkeerasi portin eteen. Avasin auton oven ja kiljaisin: "Suorinta tietä X:n kirjastoon!"

Perillä laukkasin täyttä vauhtia sisälle, leimasin itseni sisään klo 8.27 ja jatkoin täydellä höyryllä kirjojenpalautusautomaatin luo. Siellä työtoverini seisoivat sen edessä ja taivastelivat, kuinka kummassa se ei toiminutkaan.

Oh well, ehkä vähempikin kiire olisi riittänyt...

Ps. Kymmenen aikaan oli jo karsea nälkä. Onneksi kuppila aukesi jo silloin. Eivät olleet asiakkaat vaaravyöhykkeellä. Tämä oli tätä kuivaharjoittelua Tuskaa varten! Silmänisku