Muistoja kesältä ja Miskan paksu maha.

Eilen Miska-paralla oli jännittävä päivä. Aamupäivällä kissa tungettiin kantolaatikkoon, ja sehän nyt tiedetään mitä mieltä kissat ovat elämänsä rajoittamisesta. Alkoi surkea parunta. Ja volyymi vain nousi, kun kissa kannettiin autoon. Miten kissasta voikin lähteä enemmän ääntä kuin isosta miehestä?

Matka siis suuntautui Miskan kauhuksi eläinlääkärille. Onneksi siellä ei tarvitse käydä kuin kerran parissa vuodessa... Varovasti kissa tuli pöydälle tutkittavaksi, nojautui minuun, ja minä paijasin ja juttelin rauhoittavasti samalla kun eläinlääkäri tutki ja tökkäsi kaksi rokotetta kankkuseen. Kerroin myös oksentelusta ja runsaasta juomisesta. Eläinlääkäri käski tarkkailla Miskan juomista ja kuntoa ja ottaa tarvittaessa pikaisesti yhteyttä. Lisäksi tuomioksi tuli, että kissa on reilusti ylipainoinen, eli vuorossa on sitten kissallakin laihis. Ostinkin jo eilen laihdutusruokaa. Miska on saanut pussin aamulla ja jauhelihaa illalla. Lisäksi nakeroa on ollut vapaasti saatavilla - ja kylllä kissa onkin syönyt! Nyt jätetään jauhelihat pois ja vähennetään nakerojen saantia. Miska kun vielä ulkoilee, niin saahan hän sieltäkin  sitä syötävää. Nyt paino oli kantokopan kanssa kahdeksan kiloa, joten ehkä paino on jossakin kuudessa kilossa. Nyt pitäisi saada laskemaan alle viiden kilon. Miska-parka...

Miska kömpi helpottuneena takaisin koppiinsa, mutta parku alkoi heti kun lähdimme liikkeelle. Mikä tässä oli jännää, on se, että kissa oli hiljaa ja kaikessa rauhassa, kun koppa oli lattialla odotellessamme vuoroamme eläinlääkärillä. Kaipa ne muut otukset olivat niin jänniä, että Miska arveli parhaaksi olla mahdollismman huomaamaton.