809030.jpg
Typy ei tässä ole umpiunessa, vaan siristelee silmiään auringonpaisteessa.

Hevosethan ovat tunnetusti rohkeita eläimiä, heh, heh! Typy vie tässä urhojen joukossa voiton ylivoimaisesti. Täti ja ratsu lähtivät taas kerran maastoon. Matkan varrella ohitimme lammaslaitumen, lampaat olivat alempana rinteellä, joten niitä ei sillä kertaa näkynyt. Kotimatkamme kulki saman paikan ohitse. Tällä kertaa lampaat olivat nousseet ylös rinnettä ja olivat näkyvissä. Typyparka jännittyi vieteriksi ja oli valmiina ampaisemaan pakoon hetkenä minä hyvänsä koko henkiriepunsa edestä. Askeleet olivat lyhyet, ja hevonen puhisi kuin höyryjuna. "Höpsö!" minä sanoin. "Nuo lampaat pelkäävät varmasti sinua enemmän kuin sinä niitä." "Bä - ää!" Yksi lampaista lähti seuraamaan meitä, ilmeisesti herkullinen hevospaisti mielessään (ainakin Typyn aivoituksissa). Siinä vaiheessa Typy yritti ehdottaa pikaista taktista vetäytymistä. Minun oli pakko myöntää, että Typy pelkäsi enemmän niitä kuin ne häntä. Kamala äiti sen kuin naureskeli lapsiparan kauhunhetkille tappajalampaitten kynsissä.