Tädin hiuspehko siis. Kävin nimittäin tänään kampaajalla. Nyt on väriä päässä sekä ripset ja kulmat värjätty ja nypitty.

Ryhdyin sitten hurjaksi ja kerrankin elämässäni värjäsin hiukseni mustiksi. Musta ei varsinaisesti ole minun värini, näytän siinä nimittäin kalpealta kuin kalkkilaivan kapteeni. Joten pehmennykseksi tuli otsalle kasvoja kehystämään violetinpunainen paksu raita. Itse kampaus on sitten geometrinen. Mutta voi veikkoset kuinka kauniisti se musta hius kiiltääkin! Koska karvaa on minulla päässä enemmän kuin tarpeeksi, näyttää se aivan upean kiiltävältä turkilta. Rruff!

Nauratin kampaajaa, kun kommentoin hänen erotettuaan otsahiukset muista, että näytin ihan Cisse Häkkiseltä. Hän sanoi, että kommenttini sen kuin paranivat, kun sanoin, että näytin aivan vampyyrilta saatuani värimössön päähäni (ihoni hohteli kalmankalpeana). Lopuksi, ennen loppupöyhintää, arvelin, että näytin aivan körttiläiseltä (se jakaus!). Se tosin korjaantui pian, kun kampaaja pisti vaahtoa päähän ja käsitteli pehkoani föönin ja harjan kanssa. Nyt takatukka on koholla kuin kerrassaan 60-luvulla. Täti on oikein tyytyväinen lopputulokseen. Nyt on (melkein) kaunis olo. :)