Siis torstaina 16.6. Kaisaniemenpuistossa Linkin Parkin konsertissa. Seuranani oli kaksi työtoveria, eli luvassa oli keski-ikäisten täti-ihmisten invaasio.

Varsinainen rockmimmi. (Heko heko)

Sovimme tapaamisen puoli viideksi. Sisään oli päässyt jo neljältä, ensimmäinen lämppäri aloitti soittamisen viideltä. No, emmehän me suoraan päässeet paikalle, vaan piti käydä ottamassa yhdet oluset Pullmanissa. Niinpä meiltä sitten menikin Middle Class Rutin avaus lähes kokonaan ohitse. Sen mitä ehdin kuulla, oli ihan asiallinen sessio. Toisena lämppärinä esiintyi Dredg ja kolmantena eteläafrikkalainen Die Antwoord. Googlettakaa. Ihan kivoja, Die Antwoord oli räppiä, mutta ihan kuunneltavaa. Tosin sanoitukset olivat sitä aiemminkin mainostamaani "todella korkeata" tasoa. Eiköhän se asia tulisi selväksi ilman rumaa kielenkäyttöäkin.

Turha kuvitellakaan, että olisi päässyt hyvälle kuvausetäisyydelle.

Pääosan esittäjä, eli Linkin Park, aloitti shownsa hyvin aikataulussa pitäytyen kahdeksalta. Bändi esiintyi runsaat puolitoista tuntia, joten lipun hinnalle kyllä sai vastinetta koko rahan edestä. Kuulimme niin kaikki tutut hitit kuin otteita uudelta levyltä.

Kuten jo sanoin, sopivalle kuvausetäisyydelle oli mahdotonta päästä, joten kuvat ovat lähinnä näytöltä.

Suurin osa katsojista oli meitä huomattavasti pitempiä, joten yritäpä siinä sitten ottaa kuvia kädet ylhäällä. Tähtäys oli sitä sun tätä. Onneksi digikamerassa ei ole huolta harhalaukauksista.

Täytyy myöntää, että yhdessä vaiheessa räpsyttelin silmiäni eräälle pitkälle herralle ja pyysin häntä ottamaan puolestani muutaman kuvan.  Kaunis hymy ilmeisesti tepsii vielä. ;-)

Paikalle sai viedä vain taskukameroita ja kamerakännyköitä, joten kaverini pokkarissa ei ole kummoistakaan zoomia. Tämän parempaa ei saanut aikaiseksi. Me katselimme showta sivusta tarjoiluteltasta. Pituutemme puutteen vuoksi varsinaiselta kentältä olisi ollut ihan turha uneksiakaan näkevänsä mitään. Teltasta taas näki itseasiassa mainiosti.

Täytyy myöntää, ettei bändi saanut yleisöä aivan hurmioon. Ei sillä, etteikö setti olisi ollut hyvä, mutta ehkä hieman vanhemmalta yleisöltä puuttuu kyky heittäytyä mukaan yhtä ehdottomasti kuin teineiltä. Paras näkemäni bändi on tähän mennessä ollut Mucc (lue: Mukku), joka on aivan hillitön livebändi. Sille siis jäätiin tällä kertaa, mutta kyllä konsertti silti oli oikein nautittava. Kappaleet olivat kaikille tutut, joten oli helppo yhtyä lauluun. Tosin Täti ei laulanut ääneen. Sillä silloin konsertti olisi loppunut lyhyeen, kun kaikki olisivat pelastautuneet kauas pois.

Viiden tunnin seisominen alkoi tuntua koivissa. Onneksi tällä kertaa ei jalkani puutunut (iskias). Se nimittäin on tuskallista. No, ei tietenkään vaivaa, kun otin mukaani kaksi Muttin voimakasta kipulääkettä. Eikä tietystikään satanut, kun ostin kertakäyttöisen sadetakin... Viimeisillä voimilla raahauduimme konsertin jälkeen Meze Pointiin ilta-aterialle. Tilasimme kolmeenpekkaan Full Meze-lajitelman. Jälkiruoaksi valitsin baklavan ja juomaksi punaviiniä. Oli herkullista. Kotona olin kaiken tämän jälkeen viittä vaille yksi. Ja seuraavana aamuna siis aamuvuoro. Arvatkaa kaksi kertaa väsyttikö!