Kävimme tänään Soilen kanssa Ateneumissa viime tingassa Matkalla Edoon-näyttelyssä. Siis ihastelemassa Hokusain ja Hiroshigen puupiirroksia. Voi pojat, kyllä siinä on ollut työtä, kun niitä on tehty: Ensin taiteilija piirtää alkuperäispiirroksen, sitten kaivertaja kaivertaa kuvan kirsikkapuulevyyn, ja lopuksi sitten painaja tekee vedokset. Kaikki käsin.

Itse teokset ovat eloisia ja kuvaavat tavallisten ihmisten jokapäiväistä elämää niin Edossa kuin matkalla sinne. Puupiirrokset olivat oman aikansa kansantaidetta, jota kulttuuripiirit eivät arvostaneet. Niin ne ajat muuttuvat, Eskoseni. Ehkäpä ITE-taidekin on arvostettua parin sadan vuoden kuluttua, eikä kukaan välitä Palmusta tai Wardista, jne. Ja sarjakuvat ja muu popkulttuuri se vasta suosittua onkin. No joo...

Näyttely kuvastaa matkaa Kiotosta Edoon (nyk. Tokioon). Kaupunkien välillä kulkivat kaksi tietä, Kisokaido ja Tokaido, joiden maisemia Hiroshige on kuvannut tunnetuissa teossarjoissaan Tokaidon tien 53 pysähdyspaikkaa ja Kisokaidon tien 69 pysähdyspaikkaa. Hokusain tunnetuin teossarja taas on 36 näkymää Fuji-vuorelle. Yhdessä näyttelysaleista on Hiroshigen teoksia sarjasta Sata kuuluisaa näkymää Edosta. Teokset ovat lainassa tokiolaisesta Yasusaburo Hara Collectionista ja ovat ensimmäistä kertaa lainassa Japanin ulkopuolella.

Toisessa kerroksessa oli esillä Mika Waltarin taiteilijaystävien teoksia ja Mustaa ja valkoista. Japanilaisen valokuvataiteen klassikoita-näyttely esittelee toisen  maailmansodan jälkeen toimineiden japanilaisten valokuvaajien tuotantoa. Valokuvat olivat mielenkiintoisia, mutta taiteilijaystävät eivät tehneet kahteen Tätiin vaikutusta. Paljon enemmän meihin teki vaikutuksen kolmannen kerroksen pysyvä kokoelma eli juuri ne Suomen taiteen kaikille tutut klassikot. Okei, Täti myöntää olevansa taiteen suhteen melkoisen konservatiivinen. Mutta kun Täti haluaa, että teoksesta näkyy, että taiteilija osaa piirtää eikä vain läiskiä väriä sinne sun tänne... No, kyllä niissä kakkoskerroksen maalauksissa oli muutama ihan kiva teos, mutta suurimmaksi osaksi ne kieltämättä eivät tehneet vaikutusta.

Kun hengen nälkä oli tyydytetty, oli vuorossa ruumiin vuoro. Eli kaksi Tätiä suuntasi kulkunsa ravinteliin. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Syötyä alkoi kummasti ramasta. Lopuksi vielä kurvasimme Top Tenin kautta, ja Täti on neljä levyä rikkaampi. Niistä sitten enemmän, kun saan ne kuunneltua. Ostin Soilelle joululahjaksi kuusi kauhudvd:tä, kun niitä sai kolme kappaletta kympillä. Sain kutsun tulla niitä katsomaan. Eli odotettavissa on leppoisa hekottelutuokio, minä kun yleensä hekottelen kauhuelokuvat läpi ja ihmettelen missä kohdassa sitä oikein piti muka pelätä. Täti on outo. Mutta senhän te jo tiesittekin... ;-D