Tämä alkaa näyttää pahalta. Siis siltä, että Täti joutuu taas tänä talvena reippaisiin lumihommiin. Lunta on jo  melkein polviin asti ja lisää tulee koko ajan. *huokaisee*

Plussapuoleksi on laskettava se, että jänekset tulevat pimeällä pihalle syömään. Niitä on sitten hauska seurata - myös Miskasta. Tässä yksi yö kissa tuli sisälle vasta 1.20. Minä kömmin vessaan ja matkalla satuin vilkaisemaan ulos. Siellä aukesi näkymä kuin Afrikan savannilta konsanaan. Katti perhana hyökkäsi kuin leijona gnun kimppuun. Jänes tosin onneksi ehti hyvin karkuun, ja olihan tuo kissaa isompikin, joten tiedä häntä miten siinä olisi oikeasti käynyt. Minä kuitenkin naputin nyrkillä ikkunaan ja marssin ulko-ovelle. Seuraavaksi oli vuorossa vieno karjaisu: "MISKA!" Kissa viipersi yllättävän nopeasti sisälle. Minun äänessäni on magiaa...

Kissa ei ole ollut liiemmälti innostunut lumesta. Seisoo pitkään ovella ja noituu hännällään ennen kuin astelee varovasti varpaitaan nostellen ulos. Tosin silloin on kissalla hauskaa, kun ihminen on mukana. Olen tallaillut Miskalle polkuja pihalle hankeen, jotta kissa pääsee asioilleen. Siellä kissa on sitten pinkonut edes ja taas ja pöllyttänyt lunta saalistaen lumihiutaleita. Olen heitellyt lumipaakkuja kissalle ja niitä se on noutanut kuin koira ikään. Identiteettiongelmia? Mutta silti kissasta paras paikka talvella on sisällä patterin edessä. :)))