Eilen sitten pääsin vihdoin vieraisille ystäväni Soilen luo. Matka sujui mukavasti kännyssä juoruten - eikun siis sitä pahaa, vasemmistolaista feministiagendaa suunnitellen. Digi ja Kaneli jo kuulemma kovasti odottelivat (viisaat koirat lukevat omistajasta, että vieraita on tulossa). 

Digi on kummitädin pikku kulta.<3

Matka siis sujui hyvin - aina siihen asti kun minä astuin ulos bussista. Päättäriltä pitää mennä yli tien ja sitten ollaankin jo perillä. Täti katsoi niin vasemmalle kuin oikealle, ettei autoja tule. FWIP! Täti löysi itsensä keskeltä katua polviltaan. Polveen sattui niin vietävästi. Ei, ei siihen aiemmin loukkaantuneeseen. Tasapaino se pitää kaikessa vallita. Nyt Tädillä on molemmat polvet tohjona. Itseasiassa siinä on nyt komea tosi iso rupi. Otsan rypistys Koirat olisivat mielellään auttaneet haavan putsauksessa. Itsekseen kiroillen ja ontuen Täti jatkoi matkaansa sisälle.

Kummitädin ei-niin-pikku kulta. <3

Hetken kun olin parannellut koipeani, lähdimme koirien kanssa lenkille. Kanelin kipeän tassun takia se oli lyhyt. Kynsi on revennyt jo kahteen otteeseen, joten sen kanssa ei enää riskejä oteta... Toki kaveri sai vähän lumessa melskata. Hymy

Emma on tyttö jolla on asennetta.<3

Loppuilta menikin sitten jutustellessa, herkutellessa ja töllöä katsellessa. Tosin surkean tarjonnan vuoksi katselimme nauhalta Forrest Gumpin. Jaksaa se vaan edelleenkin olla hyvä elokuva. Yhdessä vaiheessa arvelin meidän muuttuneen miehiksi, kun huomasimme zombieina tuijottaneemme jonkin aikaa nyrkkeilyä... Sen jälkeen vaihdoimme nopeasti kanavaa. Ennen kotiinlähtöäni käytimme vielä koirimukset lyhyellä iltapisulla.

Kotimatka sujui rattoisasti. Mitä nyt bussi piti kummaa pihinää. Vilkaisin taakseni takapenkille, josko siellä näkyisi Darth Vader. Ei näkynyt. Oli tyyppi varmaan pukeutunut näkymättömyysviittaan...

Eli olkoon Voima kanssanne. Älkää eksykö pimeälle puolelle!