Jatketaan unilla.

Tasan viikko sitten kävimme yhteisen ystävämme hautajaisissa. Hän oli meidän hevosporukastamme ensimmäinen joka lähti. Viime yönä sitten näin unta, että olin hänen kanssaan matkalla jonnekin pyöräillen. Polkeminen oli tuskaisen raskasta ja kuntoni meinasi loppua totaalisesti ylämäessä, mutta hän polki edelläni eikä huudoistani huolimatta pysähtynyt. Niin hän katosi kaukaisuuteen, ja minä jäin puuskuttamaan pyöräni viereen.

Hyvää matkaa, ystäväni. Ehkä näemme vielä joskus.