Iltavuoro ja silti herätys keskellä yötä... Tädillä oli aika laboratorioon klo 8 aamulla. Vuorossa oli sokerirasitustesti. Eli heti aamusta piikkiä käsivarteen - tai siis molempiin, kun suonet ponkaisvat piiloon neulaa. Loppujen lopuksi jouduttiin ottamaan verinäyte pintaverisuonesta ja sehän sattuu! Seuraavaksi join ison mukillisen sokerilientä. YÖK! Ei mennyt ihan Pohjanmaan kautta, mutta pakko oli olla nopea.

Sitten käytävälle odottelemaan. Iski kauhea väsymys, kun verensokeri kohosi taivaisiin. Alkulukemakin oli jo turhan korkea eli 7,5. Meinasin nukahtaa siihen, lukemisestakaan ei meinannut tulla mitään (olin varannut Narutoa lukemiseksi). Jälkikäteen laborantti sanoi, että jos olisin tullut sanomaan, olisin päässyt pötkölleni jonnekin. Mutta ei, pois se minusta, että luovuttaisin!

Mutta sen verran olin pökerryksissä koko hommasta, että toisen näytteen oton jälkeen (väli oli kaksi tuntia) suuntasin nokkani kohti työpaikkaa. Olin arvellut ehtiväni käydä kotona syömässä ja päästämään kissan vähäksi aikaa ulos, mutta nyt kello näytti olevan jo niin paljon, että piti kiirehtiä töihin. Vasta työpaikan ulko-oven edessä tajusin, että olin yli tunnin etuajassa! Olisin siis mainiosti ehtinyt käydä kotona...

Torvi mikä torvi.