Siis ihan oikeesti...

Tuli taas tili, ei sentään kerralla mennyt. Tauti vain pahenee, sillä tällä kertaa Tätsy tuli ulos Anttilasta kolmen japsilevyn kanssa. Kaksi Dir En Greyn levyä (A Marrow of the Bone ja Vulgar) ja yksi Ayabien (Virgin Snow Color). Tätä menoa en tarvitse enää erillisiä joululahjoja, kun näin vauhdikkaasti lahjon itse itseäni. Talouden Toinen Jäsen on hermoromahduksen partaalla, varsinkin Dirujen suhteen. Toissapäivänä vaati "sen rääkymisen" lopettamista ja iskelmien kuuntelemista radiosta. Koetin selittää, ettei se ole rääkymistä vaan angstia, hyvä ihminen, ANGSTIA! Jos joudun kuuntelemaan pitkään iskelmiä, niin minut valtaa se angsti ja minä rääyn. Onneksi olen yleensä päivät pitkät poissa kotoa, niin saa mokoma kuunnella kaikessa rauhassa  iskelmiänsä, tai itse asiassa puheohjelmia.

Kun aiemmin sanoin olevani lähes kaikkiruokainen musiikin suhteen, niin myös oikeasti tarkoitan sitä. Menneiltä vuosikymmeniltä ja -sadoilta löytyy aivan fantastista musiikkia, se on vain se viime aikojen yhdentekevä iskelmähuttu, joka ei oikein jaksa innostaa. Tosin sekin menee pieninä annoksina, mutta koko päivä on jo liikaa.