Kaula kauniisti kaarella

Outoa (tai sitten ei), etten tunne Typyn lähdöstä mitään syyllisyyttä. Paavon kuollessa itsesyytökset olivat tosi mahtavat tyyliin "Olen kamala murhaaja!". Mutta Paavo oli nuori hevonen, jolla olisi pitänyt olla vielä koko elämä edessään. Typy oli vanha hevonen, joka oli elänyt pitkän ja hyvän elämän. Lisäksi tammukasta näki, että lähdön aika oli oikeasti tullut. Onneksi alamäki oli lyhyt ja jyrkkä, ettei kärsimykset pitkittyneet turhaan. Paljon enemmän tuntisin syyllisyyttä, jos olisin pitänyt tamman väkisin hengissä ja katsellut kuinka hän kärsii. Tämä syyllisyyden puutteen julistaminen ei kuitenkaan todellakaan tarkoita sitä, etteikö minulla olisi ikävä Typyä. En kuitenkaan vietä päiviäni itkien, sillä olen tehnyt surutyötä jo vuosia, koska tiesin tämän päivän tulevan kohdalle ennemmin tai myöhemmin. Nyt vain pahin sitten vihdoin tuli kohdalle.