Keskiviikkona 15.12. meillä oli Pohjois-Haagan kirjastossa perinteinen jouluinen tonttupolku. Se on ollut aina hyvin suosittu, niin myös tänä vuonna. Heti aamusta olivat äidit liikkeellä pikkutaaperoiden kanssa, myöhemmin oli hieman vanhempia lapsia. Tonttupolku on tarkoitettu niin lapsille kuin vanhemmillekin. Polun varrella oli tehtäviä, saattoi kirjoittaa kirjeen Joulupukille, ja polun päästä löytyi itse tyyppi ihan henkilökohtaisesti. Lapsille oli myös tarjolla askartelua, he saattoivat tehdä ihan ikioman joulukortin. Kaikille oli tarjolla glögiä, kahvia, teetä tai mehua sekä keksejä ja pipareita. Lisäksi oli tarjolla omenia, appelsiineja ja mandariineja korissa.

Hieman vinksahtanut kuva tarjouumuksista. Käännän kuvan jahka ehdin...

Jostakin kumman syystä kaikki pikkutontut (= työtoverini) kaikkosivat, kun ehdotin kuvaamista. Onneksi olimme saaneet apua kaksoiskirjastomme toisesta osasta eli Etelä-Haagan kirjastosta. Siellä oli ollut tämä sama ruljanssi paria päivää aiemmin. Joo, meillä oli Pukin lisäksi Joulumuori ja muutama muu tonttu, Petteri-poroa unohtamatta. Petterille suuri kiitos kuvista. (*kiittää ja kumartaa*)

Täytyy tunnustaa, ettei minulla ollut mitään punaista päällä, joten nimesin itseni joulukuuseksi. Jostakin minulle etsittiin päähän liian pieni joulupipo, joka päässäni kyllä näytin enemmänkin merirosvolta kuin tontulta. "Huhhahhei ja rommia pullo, viisitoista pirua arkulla vainaan!"

Tästä alkoi tonttupolku. Jalanjäljet veivät Joulupukin luo eri pisteiden kautta. Vekarat olivat aivan innoissaan. Paras oli pikku toukka, joka ei vielä osannut kunnolla kävellä mutta seurasi jälkiä sujuvasti kontaten!

Polun päässä odotteli Joulupukki lahjojen kera. Yksi epäuskoinen lapsi yritti väittää, että Pukki olisi ollut yksi meidän työntekijöistämme. Me aikuiset kovasti valittelimme nykyajan nuorison skeptisyyttä ja kyynisyyttä. Kyllä meillä oli ihan oikea Joulupukki paikalla! Pukki jutteli kivoja lasten kanssa ja rohkeimmat lapset uskalsivat jopa istua viereen. Petteri-poro otti halukkaista kuvan, joka printattiin. Kuvan sitten saattoi kehystää askartelupisteessä. Niistä tulikin sitten hienoja!

Joulupukki ja minä.

Täytyihän sitä lapsosen - siis Tädin - änkeytyä Pukin kainaloon. Lupasi kiltille lapselle runsaasti lahjoja. Jään odottamaan!

Oi jospa oisin saanut olla mukana, taidatte ajatella te. Ensi jouluna otetaan uusiksi. Olkaan silloin paikalla!