Jatkan vielä juttua viime viikolta. Aika synkkää tämä Linkin Parkin musiikki. Minusta tuntuu, että bändin fanit saisivat härtslaagin jos he jonakin kauniina päivänä tekisivät onnellisen laulun tyyliin "La la la la, happy, happy, joy, joy!". Ei sillä, että valittaisin, kaunishan tämä levy on, sanoisinko kuulas? Tätiä hieman huvittaa levyn kannessa oleva teksti "Parental Advisory - Explicit Content". Teksteissä ei ole rivouksia eikä väkivaltaa. Ovatpahan nyt vain hieman synkänpuoleisia. Tiedostava jenkkivanhempi siis estää kullanmuruaan ostamasta levyn. Ihan kuin tämä ei kuulisi samat laulut televisiosta, radiosta tai netistä. Hei haloo! Sitä paitsi uutisista kuulee paljon pahemmista tapauksista päivittäin, kouluampumistapauksista, Irakin sodasta jne. Luuleeko joku tosissaan, että laulun sanat kuultuaan joku nuori menee ja päättää päivänsä? Sen sijaan, että vanhemmat estävät lastaan kuuntelemasta tätä musiikkia, niin miten olisi, jos he tulisivat kerrankin aiemmin töistä, kysyisivät mitä lapselle kuuluu, ja mitä tämä on päivän aikan puuhannut. Ruokaa voisi tehdä yhdessä ja muutenkin vain olla. Ei siis sitä kuuluisaa "laatuaikaa" vaan ihan tavallista arkea. Eiköhän se olisi paljon parempi itsemurhan estokeino.

Asiasta kolmanteen. Laulajalla on kaunis ja heleä ääni, syntyy mielikuva nuorehkosta, ehkä noin 25-vuotiaasta nuoresta miehestä ja bändistä. Sitten Täti katsoo kuvaa, jossa on kuusi kohta keski-ikäistä, partaista äijänreuhaketta. Okei, parrat ovat ihan siistit, mutta silti, ei syntynyt mielikuva vastaa todellisuutta, lol.

Synkistelystä vielä. Täti kuuntelee juuri Malice Mizeriä. Bändin johtohahmolta Manalta oli kysytty mistä moinen nimi. "Koska elämä on pelkkää pahantahtoisuutta ja kurjuutta - malice and misery." Siinä teille sitä synkkyyttä.