Viime sunnuntaina 5.9.09 olimme Soilen kanssa muinaismarkkinoilla. Seurasaaren edessä olevassa Läntisessä Pukkisaaressa on Sommelo Ry:n ylläpitämä rautakautinen kauppapaikka. Viime viikonloppuna siellä oli vuotuiset muinaismarkkinat. Osaanottajia oli tullut paitsi muualta Suomesta, myös Virosta ja Latviasta.

Ja milloinkas sitten oli rautakausi? Suomessa käsite kattaa aivan eri ajat kuin jossakin etelämpänä. Suomessa rautakausi alkoi n.500 eaa. ja loppui 1150/1300 jaa. Rautakausi jaetaan täällä varhais-, keski- ja myöhäisrautakauteen. Täältä löydätte syventävää luettavaa:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Rautakausi

http://www.nba.fi/NATMUS/MUSEUM/Opetus/rautakau.htm

Kauppakylä on myöhäisrautakautinen.

Tarjolla oli tavaraa jos minkälaista, aina turkiksista saviastioihin ja koruihin. Täytyy tunnustaa, että Täti raahasi kotiin saaliinaan neljä savikulhoa. Parin niistä on tehty myöhäiskeskiaikaisen mallin mukaan, toisten mallina on taas kampakeraamiset saviastiat. Nämä vain on "katkaistu keskeltä", jotta ne pysyvät pystyssä nykyaikaisilla pöydillä. Kampakeraamiset astiat suippenivat kuten kreikkalaiset amforat, jotta ne saatiin pysymään pystyssä hiekassa.

Uroot kisailivat tanhualla leikkimielisesti. Vaikuttaa tekniikkalajilta. Meinaan, että köyttä ei saa kietoa lyhyelle, jolloin tietysti olisi helppo käyttää raakaa voimaa kiskaisemiseen.

Rummun tahti nostaa taiston jännitystä.

Naisväkikin on päässyt mukaan markkinoille.

Ruoanlaitto ei ole yhtä sujuvaa kuin nykyaikana. Kuulemma vaikeinta on estää ruokaa palamasta pohjaan, kun liekin lämpöä ei saa säädettyä.

Hieman harvanoloinen rakennus... Olenkohan oikeassa, jos arvaan, ettei tässä ole säilytetty mitään kovinkaan arvokasta? Ei kyllä oikeastaan sopisi halkovajaksikaan, kun niiden pitäisi pysyä kuivina.

Turkiskauppiaan valikoimaa. Suomesta vietiin etelään runsaasti turkiksia, ja niistä tuli tänne huomattavasti varallisuutta. Silloin ei Suomi vielä ollut köyhä ja sellaiseksi jäävä. Turkikset ja lohi houkuttelivat tänne kauppamiehiä kaukaakin. Vasta ruotsinvallan hallinnon tehostumisen myötä, kun verotulot siirtyivät Ruotsiin, alkoi Suomi köyhtyä. 

Tarjolla uusinta uutta muotia asevarustelun kärjestä! Viikinkityylinen kypärä, jossa rautarenkaista tehty kaulasuojus. Huomattava parannus entiseen. Lisäsuojaa antavat myös kiinteät poskisuojat. Varhaisemmassa mallissa kun oli vain nenäsuojus.

Tässä voisi jo säilyttää jotain vähän arempaakin. Tosin mikään kauppakylän rakennuksista ei ole tarkoitettu pysyvään asumiseen. Kauppakylään tultiin tekemään kauppaa kauempaa. Kauppakylät sijaitsivat helposti tavoitettavilla paikoilla meren äärellä. Ei tosiaankaan turvallisin asuinpaikka myrskyisinä aikoina. Eihän sitä ryöstämistä viikingeille ja muille koltiaisille helpoksi pitänyt tehdä!

Sepälläkin on oma pajansa paikalla. Montakohan kertaa keskimäärin yksi seppä onnistui polttamaan pajansa poroksi?

Markkinat alkoivat ihan sopuisissa merkeissä, mutta tietäähän nuo uroot. Hieman kun saavat simaa kurkkuunsa, niin alkaa luonto nousta. Mokomatkin virolaiset vieraat! Haastavat riitaa. Kyllä Suomen urokset niille näyttävät!

Ensimmäiseksi uhotaan viholliselle ja haukutaan nämä pataluhiksi. Sillä eihän sitä suoraan sovi kimppuun hyökätä. Uroon täytyy saada nostattaa kunnon taisteluhurmos päälle.

Mutta sitten on sanojen aika ohitse! Taistelun aloittavat kaksintaistelulla kummankin puolen mahtavimmat soturit.

Tilanteet vaihtuvat silmänräpäyksessä!

¨

Mutta kauaa eivät sivustakatsojat jaksa odottaa, kun veri kuohuu yli äyräittensä. Seuraa täysi sekasorto!

Armoa ei anneta eikä anota. Taistelutanner on uroitten eikä akkojen paikka!

Tuonelanjoki alkaa jo häämöttää kuolevan soturin silmissä. Onneksi Manan majoille ei tarvitse käydä yksin. Seuraksi tulee vastustaja. Siitäpähän saa!

Taiston laannuttua on taistelutanner surullinen näky. Mutta menivät ne naapurinpahaset voittamaan! Eesti 1 - Suomi 0. Mutta halvalla ei suomipoika nahkaansa myynyt! Naisten tehtäväksi sitten jää paikkailla haavat.

Taiston jälkeen väsynyt soturi lepää hetken.

Kuvassa on suomalainen uisko "Sotka". Kuulemma yllättävän merikelpoinen. Tällaisilla meidän esi-isämme soutivat muinaiseen Birkaan ja tuikkasivat paikan tuleen. Yleensä ne viikingit mellastivat tällä suunnalla, mutta kyllä sitä täälläkin osataan! Oikeastaan ruotsalaiset saisivat kiittää meitä Tukholmasta! Birkan palon jälkeen nimittäin pääkauppapaikka siirrettiin suotuisammalle paikalle, mistä kehittyi tämän päivän Tukholma.

Rautakautista muotia suoraan Härmästä. Miehistä reunimmaisilla viitta on kiinnitetty skandinaaviseen tapaan oikealle olkapäälle soljella. Keskimmäisen herran viitta on taas kiinnitetty suomalaiseen tapaan oikean kainalon alta. Vyö on koristeltu birkalaisilla heloilla. Housujen pussit kertovat, että on sitä tallattu kaukaisempiakin polkuja kuin kotituvan ja tallin väliä. Pussimuoti nimittäin kertoo itäisestä vaikutuksesta. Onkohan sitä tultu käytyä Idäntietä  Miklagårdissa asti tai peräti Suur-Bolgariassa?

Ja hauskaa oli!