On se kummaa kuinka keski-ikäinen naisimmeinen vieläkin löytää ruumiistaan ihan uusia lihasryhmiä. Olimme eilen joukolla muuttamassa Soilea, ja nyt kyllä tuntuu tehty työ!

Könysin kotiin yhdeksän maissa illalla nälkäisenä ja väsyneenä. Vähän söin ja sitten rojahdin vuoteeseen. Tuli sitten otettua vaatimattomat runsaan yhdentoista tunnin tirsat. Yöllä kuitenkin heräsin vessaan. Hyvä että yleensä pääsin vuoteesta ylös. Hoipertelin puolelta toiselle kuin humalaisempikin yksilö ja lihakset kiljuivat. Tädistä puolestaan lähti kummallisia önähdyksiä. Onneksi aamuun mennessä pahin hellitti ja pääsin melkein normaalisti liikkeelle. Nyt muistona on vain lievä jomotus. Täytyypä tästä hieman venytellä. Lenkille en viitsisi lähteä, se kun kuulostaa pahasti liikunnalta...