Tallilla oli menossa koulukisat, mutta en jäänyt katselemaan niitä, kun kuski jo kovasti odotteli kotiinpääsyä. Mutta yksi juttu oli ehdottomasti tehtävä ennen lähtöä. Kävelin Typyn ja Paavon haudoille ja sanoin lopulliset jäähyväiset. Todennäköisesti minulla ei nimittäin tule olemaan enää koskaan mitään tekemistä Jokelan kanssa, joten tämä oli viimeinen mahdollisuus hyvästellä. Eihän siellä muuta ollut kuin ruohoa, mutta silti. Täytyy tunnustaa, että kotimatkan aluksi itkeä tirautin. Vieläkin on vähän höntti olo...
Kaipa se on ihan normaalia, kun jättää lopullisesti tärkeän osan elämästään taakseen. Minulla tuskin koskaan on enää varaa pitää hevosta. Hankkiminen on ollut jo muutaman kerran lähellä, mutta onneksi järki on tähän mennessä voittanut. Haikea fiilis.
Kommentit