809029.jpg

Sunnuntaina taas tallilla. Talviaikaan siirtymisen johdosta sain nukuttua yhden siunatun tunnin enemmän - ihanaa! Hevoseet tosin eivät olleet aivan yhtä ilahtuneita tästä asianhaarasta. Tallilla odotteli lauma närkästyneitä - ja nälkäisiä - otuksia. Vaihteeksi Typy taas ei ontunut, joten lähdimme taas kerran ilman satulaa liikkeelle. Ensimmäiseksi tamma pukkasi minut mäkeen noustessani selkään, mokomakin rääviö. Köpsyttelimme maneesiin, ja siellä vanha rouva ajatteli ottaa parit ritolat, ja takamuskin alkoi kohoilla uhkaavasti. Valitettavasti pukkien suhteen mamma on kohtuullisen huumorintajuton. Muutaman uhkaavan murinan jälkeen tammukka tuli siihen tulokseen, että oli terveellisempää käyttäytyä suurin piirtein kunniallisesti. Koulukiemuroiden jälkeen uhmasin kohtaloani ja suuntasin tamman turvan kohti maastoa. Heti ensimmäiseksi meinasin luiskahtaa maahan, kun tamma suoritti loikan sivulle - Apua! Tappajamultakasa! Hoh hoijaa... Ihan niin kuin se ei olisi ollut siinä ennenkin. Selvisimme sentään yhdessä erässä takaisin tallille.

Tänä aamuna kurvasin uudelleen tallille. Vakituinen tallityttö on Ypäjällä lähikoulutusjaksolla, joten tarvittiin viikollakin tallintekijää. Uuurrghh. Herätys viideltä. Ihmisiä ei ole tarkoitettu heräämään tälläisiin aikoihin. Puhelin soi, kun olin putsaamassa ensimmäistä boksia. Tuli kutsu iltapäiväksi töihin (teen keikkatyötä), joten suoritin uuden nopeusennätyksen paskanlappamisessa. Heinät vain pölisivät, kun reuhdoin iltaheinät alas vintiltä. Tuli hiki. Kiitolaukkaa juna-asemalle (matka n.2 km). Kotona kävin pesulla ja sitten ryntäsin kaupan kautta töihin. Onneksi töissä saa nuokkua ja hengähtää. Hevosparka kyllä jäi nyt heitteille, mutta luulen kyllä hänen olevan aivan tyytyväinen, kun ei tarvitse raahautua töihin.