704863.jpg

Joulutonttu Paavo

Marraskuun alussa tuli aika pojan lähteä maailmalle. Poika oli vieroitettu pari viikkoa aikaisemmin. Yöt hän oli äidin viereisessä boksissa mutta päivät sai viettään vielä yhdessä äiskän kanssa. Näin erotuksen tuska ei ollut niin dramaattinen.

Kohtalokkaana päivänä pamautin paikalle T:n ja traikun kanssa. Pahaa aavistamattomat äiti ja poika hirnuivat tervehdykseksi ja laukkasivat portille vastaan. Arvatkaa vain, tuliko paha omatunto, kun kylmästi pakkasin molemmat traileriin ja sitten peruutinkin tamman pois. Huijausta! Lapsenryöstö! Nyt Paavo oli ensimmäistä kertaa yksin kuljetusvälineessä. Hieman höän matkalla kolisi, mutta muuten otti yllättävän rauhallisesti. Onneksi matka Mäntsälästä Selkiin oli lyhyt.

Selkissä (Nurmijärveä) Paavo asettui taloksi pihattoon Ossin ja Lyylin kanssa. Tosin Lyyli siirtyi suhteellisen pian asumaan yhdessä Ladyn kanssa, kun sen kiimat alkoivat. Ossi ja Paavo jäivät kahden ja Ossi-mokoma pomotti säälittä Paavoa. Luulisi, että johtavan tamman pojalla olisi hieman enemmän itseluottamusta, mutta niin vain Paavo jäi ravurinrentun jalkoihin.

Talvella Paavo sai pienen haavan silmäluomeensa, joten paikalle kutsuttiin eläinlääkäri. Täyttelihe tuo lappujaan ja loihe kysymään: "Tuleeko tuosta ravuri vai ratsu?" "?...Ratsu." vastasin minä. Vasta jälkikäteen luin paperista rodun kohdalta: suomenhevonen. Niinpä! Tietysti rautias, laukkipäinen, tanakka varsa on suokki, koska se on kahden selvästi ravurivarsan seurassa! Minun kalliilla rahalla tehtyä hienoa FWB-varsaani solvattiin suokiksi! Ei siis siten, että suokeissa olisi mitään vikaa, mutta kun Paavo oli tuleva olympiavoittaja!

704855.jpg

Tässä laitetaan herralle ensimmäistä kertaa suitset päälle. Paavo oli aivan äimän käkenä, että pitäsikö hänen pystyä sulkemaan suunsa vaikka se oli täynnä roinaa.

704856.jpg

Hmm...hieman huolestunut ilme. Ensimmäiseksi kuolaimeksi olin valinnut Sprengerin suoran kumikuolaimen. Eipähän ainakaan nipistelisi eikä painaisi mistään.

704850.jpg

Sitten siirryimme yksin tarhaan totuttelemaan suitsiin. Paavo sai juoksennella vapaana. Siinä sitten mentiinkin aikamoista haipakkaa ja huudeltiin Ossin perään. Pojasta on kasvanut komea nuori mies, eikö vain! Enää ei taitasi pystyä luulemaan suokiksi! Aikansa riekuttuaan otin herran kiinni ja poistin suitset. Eiköhän se riitä ensimmäiselle kerralle.

704842.jpg

Viikon kuluttua oli seuraavan harjoituksen vuoro. Tällä kertaa vuorossa oli takaa-ajo. Ei siis jahtaaminen, vaan ohjastaminen. Itseasiassa olin ajatellut tehdä harjoituksen jo edellisellä kerralla, mutta pihaton isäntä katseli meitä hieman pitkään ja sanoi: "Ette kai te aio tehdä kaikkea kerralla?" Niinpä sitten jätimme sen siltä kerralta väliin.

Huomatkaa juoksutusvyön upeat viritelmät. Malli oli saatavilla olevista se, jonka sai kaikkein pienimmäksi, mutta silti piti laittaa "fyllinkiä" sen ja varsan väliin.

704837.jpg

Sitten suitset päähän. Huomatkaa tosi cool ilme. Kaulalla näkyvä ysin klippasin koiran trimmaussaksilla orilaidunta varten, ei siis ole mikään minun erikoinen muotioikkuni.

704859.jpg

Sitten lähdimme liikenteeseen. Ja taas Paavo toimi kuin vanha konkari. "Hei, eihän tässä ole mitään kummaa. Minä olen nähnyt Lyylin tekevän tätä!" Tässä tosin huomautan, että Paavo oli varmaan joku poikkeustapaus. Ainakin mitä olen joidenkin muiden tarinoita kuunnellut. Niissä varsat ovat olleet hurjia ja kaiken tekeminen on ollut hurjan vaikeata. Toisaalta, jos varsaa käsitellään johdonmukaisesti ja ystävällisesti, niin en näe mitään syytä miksi vaikeuksia pitäisi tulla. Paavo säilytti koko ikänsä ehdottoman luottamuksensa ihmisiin, koska hän ei joutunut mahdottomiin tilanteisiin ihmisen kanssa.

704843.jpg

Omenankukkapoika

Tässä on Soilen ottama ihanan keväinen kuva Paavosta ja taustalla olevasta kukkivasta omenapuusta. Taitaa olla yksi Soilen lempikuvista...

704827.jpg

Et oo tosissas! En varmana mee tonne!

Paavo ei ole ihan varma, että traikkuun meneminen on viisas juttu. Edellisen kerran, kun hän siihen halpaan meni, jäi äiti iäksi (nyyh!) taakse, tai niin oripoika ainakin luuli. Meitä oli Jussi-kuski, Soile ja minä pakkaamassa epäluuloista lasta traileriin. Vain puoli tuntia siihen meni, ei sen enempää. Liinat pepun taakse, jalka yksi kerrallaan eteen, ja asenne, ettei taaksepäin meno ole vaihtoehto - ja voila, varsa on kyydissä!

Ja sitten eikun nokka kohti Taivassaloa ja hevosten paratiisia. Matka oli rattoisa, mutta ei kaikkein suorin. Harvan hevosen kanssa on kaiketi pyöritty Turun keskustassa... Tarkoitus oli kiertää Turku ohitustien kautta, mutta, mutta. Sillä kertaa minun arveluni oikeasta reitistä eivät oikein osuneet kohdillensa. No, tulipahan kruisailtua Littoisten kautta Itäkeskukseen (Kyllä! Turussakin on Itäkeskus). Hilpeyttä herätti myös matkan varrelta löytynyt Valkoinen talo! On se kumma, kun yhdellä matkalla pääsee ympäri maailman eikä vielä monenkaan tunnin ajon jälkeen ole päässyt pois Helsingistä (Itäkeskus).

704840.jpg

Kuvakulma on onnistuneessa valokuvauksessa kaikaen a ja o!

No, lopulta olimme kuitenkin perillä Taivassalossa. Ihana paikka! Varsoilla oli hehtaarikaupalla tilaa jytältää. Yksivuotiaat olivat keskenänsä ja vanhemmat heput olivat omassa laumassaan. Isojen laumasta kuului kaamea jytinä, kun oripojat ottivat mittaa toisistaan. Siihen verrattuna meno "vauvalaumassa" oli vaisua.

704868.jpg

Äidin ja lapsen "iloinen" jälleennäkeminen. Typyn ilme kuvastaa rajatonta riemua!

Kesän jälkeen oli edessä taas kerran muutto, tällä kertaa Vihtiin Otalammelle. Mäntsälän paikka oli myyty ja minä halusin hevoseni samaan talliin helpompien kulkuyhteyksien päähän. Tosin ilmaus "helpompi" on kovin suhteellinen...

704860.jpg

Blondi peikkopoika

Nypin Paavon peikkopehkon ensimmäisen kerran. Ei riittänyt yksi eikä kaksikaan kertaa siihen hommaan. Harjaa oli aivan tolkuttomasti! Tyylistä viis, ajattelin. Varsan kannalta on paljon mukavampaa tehdä nyppiminen osissa, ettei tarvitse seistä paikoillaan tuntikausia.

Nyt alkoi myös ahkera harjoittelu varsanäyttelyä varten. Käy muuten oikein työstä juosta varsan vierellä kovaa vauhtia, jotta askeet saadaan mahdollisimman näyttäviksi. Ja minulla kun on vielä tälläiset suomalaiskansalliset töppöjalat ja painoakin on enemmän kuin laki sallii... No, harjoittelimme siis taas kerran juoksemista. Lapsi meinasi vähän väliä ajautua syliini, enkä kehdannut oikein kunnolla rähähtää, kun oli Soile vierailulla katselemassa. Aikansa hän katseli menoa ja totesi sitten: "Markit, taidat olla vähän turhan lempeä Paavolle!" Suuri helpotuksen huokaus ja seuraavalla ajautumisella "kunnon" rähähdys. Paavon ollessa kyseessä se oli pari räppäystä raipalla etulapaan ja tiukka komento.

704849.jpg

Tältä näytti Paavo 4.10.2000. Paikka Savijärven kartano Sipoossa. Korkeutta Paavolle oli kertynyt 147 cm, eli aika pieni poika. Seppo esitti Paavon oikein mallikkaasti ja pikkuherra käyttäytyi täyden kympin arvoisesti.

704848.jpg

Arvostelukohdista tuli numerot 8 -7 - 7 eli 22 pistettä ja toinen palkinto. Selitykseksi: ensimmäinen on tyyppi, toinen jalkojen asento ja liikkeiden säännöllisyys ja kolmas on liikkeet. Varsinkin jalkojen arvosanasta olin tosi tyytyväinen, koska tammamammalla on vain kutosen vinkurat.

704844.jpg

Tällä kertaa Paavo ja pihlajanmarjat

Näyttelyyn olikin hyvä lopettaa siltä vuodelta opiskelut ja siirtyä "talvitelilille". Harjoittelussa vain vanhan kertausta, lähinnä takaaohjastamista. Paavo alkoi olla siinä jo tosi hyvä. Edelleen nojailin selkään ja taputtelin kylkiä, että tottuisi kosketuksiin sielläkin. Paavo vain katseli lievän hämmentyneenä: Jaahas, vai että tälläistä tällä kertaa...Ooukei, mamma on outo, mutta senhän minä olen tietänyt jo kauan...Ei paiseita!