Täti lainasi taas kirjastosta levyn. Tällä kertaa vuorossa oli japanilainen bändi Electric Eel Shock ja pitkäsoittonsa Beat Me. Ja levyhän svengasi kuin hirvi. Jos Black Sabbath tai Motörhead panevat menojalkanne vipattamaan, niin tämä on teille mitä parhainta menomusaa. Levy on vuodelta 2005, joten varsin tuoretta kamaa, mutta tosiaan 70- ja 80-lukujen hevibändit on kuunneltu tarkkaan. Kappaleet ovat muuten omaa tekoa, mutta levyn lopettaa coverversio Black Sabbathin Iron Manista. Yksi kappale on puhdasta progeprotoheviä (onko moista sanaa ja termiä edes olemassa?). Rawrrr!!!

Täti siis on kirjastossa töissä. Tällä viikolla paikalla oli myös TETtiläinen, reipas ja oikein mukava tyttö. Kysyttäessä mitä hän piti kirjastotyöskentelystä, vastasi hän, että olihan tuo oikein mukavaa. Varsinaisesti hän kyllä oli ajatellut ryhtyä opettajaksi. Täti ajatteli mielessään, ei sentään möläyttänyt suureen ääneen, että sehän sopii mainiosti. Sitten kun hän on saanut hermoromahduksen opettajantoimessaan, hän voi sairasloman jälkeen kouluttautua kirjastoalalle ja tulla kirjastoon lepäämään. Täti on tuhma (kyynisestä puhumattakaan) , vai mitä! ;-D

Täti on myös varsin puhelias henkilö ja jää aina välillä suustaan kiinni asiakkaiden kanssa. Oli aivan ihanaa löytää sielunsisko, keski-ikäinen nainen, joka pitää hevistä ja joka omaa anarkistisen ja absurdin maailmankatsomuksen (Täti on Peppisukupolvea). Nytkin Tädillä soi Limp Bizkit taustalla, sitä ei kai nyt varsinaisesti voi heviksi laskea, mutta sanoitukset eivät ainakaan ole salonkikelpoisia...