809017.jpg

Sielukas katse

Sunnuntaina sitten kömmin rouvan selkään pitkästä aikaa. Tammukka oli kaksi viikkoa Ponsta-kuurilla. Jännityksellä odotin ontuisiko Typy sunnuntaina. Ei ontunut! Päästin ISON helpotuksen huokaisun. Täytyy myöntää, että ehdin jo pelätä, että tämä ontumajakso olisi ollut Typyn menoa. No, joka tapauksessa heponen oli oma reipas itsensä. Rouva käveli päättäväisesti ensimmäiseksi maneesiin (jep, ihan oli oma päätöksensä, minä vain matkustin). Siellä teimme muutaman koulukiemuran tuhinan ja puhinan kera (Typy suoritti melko kelvolliset piffit ja paffit) ennen kuin suostuttelin tamman lähtemään maastokävelylle. Radalta poimimme ponin ja ratsastajan matkaan ja kävimme takapellolla. Poni-parka sai välillä hölkätä perässämme. Kaiken tämän sateen jälkeen sunnuntaina oli täydellinen syysilma: kirkas ja kuulas, kirpeän viileä. Siis mitä parhain sää maastoilua varten. Typy oli ollut toimettomana sen verran kauan, että maailma oli taas kummallisia petoja täynnä. Maneesissa oli tappajakissa, joka sai hevosen notkahtamaan metrin alemmas, samoin varpuset olivat tosi jännittäviä!