1194950.jpg

Kissojenhan pitäisi olla ketteriä, vai mitä? Tällä kertaa neidin läskit kuitenkin tekivät tepposet. Miska ulkoili taas tänään rohkeana tyttönä. Kapusipa sitten portaiden kaiteelle ja sieltä päätti hypätä minun huoneeni katolle. Sattui Miskalle pieni arviointivirhe hyppyyn tarvittavan voiman arvioinnissa. Niinpä kissa sitten roikkui räystäästä takajalat villisti vispaten, ja koska neiti siis on läski, voitti maan vetovoima tämän taiston. Kräsh! Bum! Kissa mätkähti maahan ja luikki liukkaasti sisälle turvaan. Arvokkuuden saamia haavoja piti sitten mennä ullakolle nuolemaan. Vähän ajan kuluttua sain houkuteltua neidin alas, jotta saatoin tarkistaa oliko Miska kunnossa. Pitkään kissa lötkötti minun sylissäni paijattavana lohdutusta hakemassa. Tällä kertaa onneksi tosiaan vain arvokkuus kärsi, mutta nehän haavat ne ovat yleensä syvimmät ja kestävät pisimpään parantua ; ).