Katsoin sitten pyhien aikana dvd:n eli Avatarin taas kerran. Kyllä tämä toimiin ihan 2D:näkin, vaikka voin vain kuvitella kuinka visuaalisesti upea se on 3D:nä. Mutta ei siitä sen enempää, kuten ei oikeastaan aivan tuiki tavallisesta juonestakaan.

Vaan ymmärrän kyllä miksi Washington ei ollut oikein tyytyväinen elokuvaan. Sillä suora allegoriahan tämä on, eikä mairittele ollenkaan Yhdysvaltojen ja Bushin politiikkaa. Samoin ankarasti kritisoidaan nykyistä riistokapitalismia, jossa saavat väistyä humaanit arvot. Vain suuryritysten kukkaroiden täyttäminen on pyhää. Väliäkö sillä, että siinä tuhotaan niin alkuperäiskulttuurit kuin luonto, koko planeetasta puhumattakaan. Ja uusimperialismi senkun jyrää. Sitten vielä ihmetellään, kun alkuasukkaat yrittävät puolustaa omaa kulttuuriaan. Ovatpa ne tuhmia. Hyi, hyi! Terroriin vastataan terrorilla. Näkemättä kuitenkin jää, että kaiken alku ja syy on omassa käytöksessä, joka ei todellakaan kohtele toisia kunnioittavasti.

Kuulostaako tutulta? Irak, Afganistan... ja lukemattomant muut maat, joissa Yhdysvallat on tukenut omia taloudellisia intressejään vapauden ja demokratian nimissä. Eihän sillä ole väliä, että on tuettu diktaattoreita, jotka ovat julmasti sortaneet maansa kansalaisia. Toisaalta esimerkiksi Ruandaan ei reagoitu mitenkään, vaikka siellä tapettiin kasakaupalla ihmisiä. Mutta Yhdysvalloilla ei ollutkaan siellä omia intressejä suojeltavana. Kannattaa siis suhtautua varauksella siihen, mitä meille vapauden nimissä myydään, varsinkin ulkopuolelta.

Paitsi ulkopoliittinen allegoria, on elokuva muistutus siitä, että meillä on vain tämä yksi maapallo. Meidän vastuullamme on jättää se sellaiseen kuntoon, että myös tulevat sukupolvet voivat elää täällä. Sillä tähtiin emme pysty muuttamaan vielä moneen sukupolveen, ehkä emme koskaan, jos tuhoamme Äiti Maan.