Tässä joku aika sitten onnistuin puremaan hampaani niin tiukasti yhteen, että suustani kuului epäilyttävän kuuloinen rusahdus. Kielellä koetellessa taimmaisen hampaan paikka vaikutti irronneen, joten piti sitten varata aika hammaslääkärille. Seuraava vapaa aika oli noin kuukauden päästä eli siis eilen. Nopeammin aikaa ei saanut, koska hammasta ei särkenyt - siis vielä siinä vaiheessa. Viimeisinä aikoina sitä kyllä ihan kiitettävästi jo jomotti.

Hammaslääkäri kysyi, että puudutuksen kera vai ilman. Niin karski jätkä en sentään ole, että poraaminen sujuisi ilman puudutusta, varsinkin tämän hampaan ollessa kyseessä. Siitä kun yli puolet on nykyisin paikkaa ja hermot kiitettävästi pinnalla. Eli sain piikin poskeen, mutta kyllä se silti ihan mukavasti vihlaisi. Hampaassa on aiemmin ollut muovipaikka, mutta nyt siihen tuli amalgaamipaikka. Lääkäri ei saanut kuoppaa riittävän kuivaksi, jotta muovi olisi siihen tarttunut.

Koko homma oli nopeasti ohi, aikaa meni kokonaisuudessaan noin 20 minuuttia. Toinen puoli naamasta oli totaalisen puuduksissa, mutta onneksi lääkäri on ilmeisen tottunut tulkitsemaan potilaitten mökellystä. Minä nimittäin yritin kysyä tuleeko lasku kotiin vai maksetaanko paikanpäällä. Alkua pidemmälle en päässyt. laugh

Ulos päästyäni tekstasin Matkatoverille ja ehdotin suunnitellun ravintolaillan siirtämistä seuraavaan viikkoon. Minä nimittäin en saanut syödä mitään kahteen tuntiin enkä purra oikealla puolella mitään koko päivään. Eli luvassa oli soppapäivä. Matkatoveri naureskeli, että ovathan ne vaivattomia myös ohrapirtelöt ja margaritat. Minä vain epäilin, etteivät ne olisi Alkossa myyneet minulle mitään, sillä käteni tärisivät kuin parkinsonintautisella kun räpelöin kännyäni ja tekstasin.

Joten koska en voinut mennä ravintolaan, menin kiusaamaan Soilea. Matkalla ostin lohduksi Arnold's Donutsista kuusi donitsia, niitä sai kuusi viiden hinnalla. Perille päästyäni Soile mupelsi heti kaksi, minä vain kuolasin sivussa. Sitten Soileen iskikin väsy (sokerihumala?), joten minä siirryin makkariin tietokoneella katsomaan Freddie Mercurysta tehtyä dokkaria, ja Soile pötkähti päiväunille sohvalle koirien kanssa. Dokkari loppui, minä luin pari lukua mangaa koneelta, kävin mupeltamassa omat donitsini ja kaivoin laukusta matkalukemisena olevan kirjan. Sitten hiivin takaisin makkariin lukemaan kirjaa. Siinä vaan alkoi kummasti ramasta minuakin. Heräsin sitten aikanani Soilen liikkumiseen. Että tälläistä vauhdikasta elämää. Olemmekin naureskelleet, että olemme kovaa vauhtia mummoutumassa. cheeky

No, pääsimme kuitenkin koirien kanssa liikkeelle metsään ja poimimaan aineksia syksyiseen kranssiin. Siitä tulikin oikein komea! Soilella on hyvä silmä. Minulla siis ei ollut tekemisen kanssa mitään tekemistä, kunhan sivusta katselin kun samalla väsäsin makkarasoppaa. Minähän sanoin, että se oli soppapäivä!  Jälkiruoaksi söimme tuomani spinnyt eli kanelipullat joissa oli juustoinen höttö päällä. Päivän sokeriannos oli täynnä. cheeky

Ostin Soilelta Suomen kuvalehden vanhoja vuosikertoja, ovat vuosilta 1923-29. Ne on sidottu kirjamuotoon ja ne painavat yllättävän paljon. En kerralla jaksanut raahata kaikkia kotiin, joten kohtapuoliin täytyy tehdä uusi visiitti. Eikös niitä ystäviä pidä käydä säännöllisin väliajoin kiusaamassa?