Täti joutui sitten taas tänään puutarhaan riehumaan. Nyt lähti lauta-aita, jolla ikää oli melkein yhtä paljon kuin Tädillä. Sateiden jälkeen ja auringon piilotellessa ujosti pilvien takana työntekokin oli siedettävää, vaikka kyllä näinkin hien sai pintaan.

Näin ylipainoisena ihmisenä Täti huokaa helpotuksesta, kun kauheat helteet ovat tältä hetkeltä ohi - ainakin hetkeksi. Tässä yhtenä yönä heräsin siihen, että hiukseni olivat litimärät hiestä, samoin tyyny. Ei auttanut muu kuin kääntää tyynystä toinen puoli esille, että pystyi taas nukkumaan. Peittoa ei ole tarvinnut kuin silmien peitoksi, ettei liika valo pääse häiritsemään unta.

Vedenkulutuskin laskee, kun kamelin nimeltä Täti ei tarvitse tankata kyttyrää joka päivä täyteen. Olo on ollut kauhea, kun koko ajan janottaa eikä ruoka maita. Jotakin salaattia ja kasviksia on jaksanut nakertaa. Mutta vaa'alla tämä ei tietystikään näy... Ovat viisaat tutkijat löytäneet joitakin geenejä, jotka vaikuttavat siten, että toiset saavat syödä vaikka mitä ja kuinka paljon, eikä se näy missään. Toiset sitten vain vilkaisevat ruokaan päin ja - BING! - taas tupsahti vyötärölle muutama lisäkilo. Minä taidan olla näitä jälkimmäisiä. *huokaisee*  Vaikka kuinka jotkut väittäisivät, että laihduttamisessa on vain kyse itsekurista, niin ei se ihan niin mene. Jos kyse olisikin vain siitä, niin Täti olisi mallimitoissa. Tai no, Tädin fysiikalla siis en olisi, kun olen aivan liian lyhyt, eikä muutenkaan ruumiinrakenne ole mallille sopiva. Mutta se nyt on saivartelua.

Mutta älkää huolehtiko! Kyllä se Arska sieltä taas kohta tulee. Ovat ennustaneet lämmintä kesää.