Elämä alkaa hiljalleen voittamaan. Nimittäin eilen, kun tulin töistä, niin melkein välittömästi lankesin vuoteeseen. Olo oli kuin osuuskaupan hoitajalla. Diagnoosi: kauhea nuha ja lievästi kuumetta. Itseasiassa kuume oli korkeimmillaan viime yönä. Aina välillä kävin keittiössä hakemassa uuden Strepsilsin ja hoippuroin takaisin vuoteeseen. Lihaksia särki kuin mitäkin. Onneksi tänään vointi on ollut jo parempi, mitä nyt aina välillä täytyy käydä ottamassa tirsat. No, ainakin voin olla varma, ettei tämä ole nöffeä.

Siitä onkin aikaa, kun viimeksi olen ollut sairas. Hämärä muistikuva on viime talvelta, että silloin olisi ollut nuhanpoikasta. Kuumetta ei ole ollut herranaikoihin. Joten sitten kun sairastan, niin olen näiden parodioiden mariseva ja kitisevä potilas.