Mutta ensimmäiseksi: Taas on polvi auki. Tulin ulos kaupasta. Betoni olikin sitten yllättävän liukasta. Tämän talven ensimmäinen mukkelismakkelis. Luulin ensin, että ylpeyteni oli ainoa joka kärsi kolhuja, mutta niin vain oli se polvikin vereslihalla. No joo. Minä en olisi minä, jollen vähintään kerran talvessa kolhisi itseäni. Soile koettaa olla hihittelemättä siellä!

Mutta siihen haaveiluun. Näpyttelin sitten hakukoneeseen sanat myytäviä hevosia. Kyllähän niitä löytyi. Varsinkin yksi vaikutti juuri kuin minulle tehdyltä. Kyseessä on 16-vuotias tamma (totta kai!), rautias (luonnollisesti). Se on varsonut neljä kertaa, koulutustaso heA - vaB, esteillä n.90 cm. Liikettä löytyy, samoin vauhtia. On kuulemma kuitenkin täysipäinen eikä hötkyile pukkien muodossa. Ja mikä parasta - on Paavon serkku. Eikös tuo kuulostaisi ihan Tädin ratsulta? Rahatkin olisivat jo tilillä, hevosta kun ei turhalla hinnalla ole pilattu. Ei kuitenkaan mikään halpis, mutta tuon ikäisestä hevosesta nyt ei niin kauheita voi pyytää.

Sitten iskee kauhea Arki päälle. Kyllähän sen hevosen aina hankkisi, mutta se elättäminen... Varsinkin näillä prekariaatin uskomattoman runsailla tuloilla. Täytynee pistää taas raha-anomus vetämään ensi lauantaiksi.