Typy ei ole juovuksissa, vaan aurinko paistaa kirkkaasti simmuihin.

Typy oli tunnetusti utelias hevonen. Kerran hoitajansa Knaperbackassa meni hoitajien huoneeseen (no okei, se oli työmaaparakki), en tiedä miksi. Mutta sillä seurauksella, että hän otti toisen hoitajan eväät lautasella käteensä. Typy roikkui siinä ovella ja sanoi, että halusi hänkin tutkia mitä hoitsulla oli kädessään. "Et sinä tätä syö. Tää on lihaa!" Hoitaja teki erehdyksen ja lykkäsi lautasen Typyn turvan eteen. Kylmän rauhallisesti Typy söi niin ranskalaiset kuin lihapullatkin. Mahtoi se toinen hoitsu olla tyytyväinen...

Muutenkin Typyn ruokavalio oli välillä melko omituinen. Vai mitä sanotte sitruunakääretortusta, Solero-jäätelöstä, suklaasta ja hedelmäkarkeista, appelsiineista ja mandariineista? Typyn oli ehdottomasti saatava maistaa kaikkea mitä mammakin söi. Banaanit sentään saivat jäädä rauhaan... Muistan kerrankin, kun vein Typyn narun päässä syömään ruohoa. Minulla oli mukanani kirja ja pussi karkkia aikani kuluksi, se kun ei ole kauhean viihdyttävää katsella ruohoa nyhtävää hevosta. Asiasta ei kuitenkaan tullut mitään, kun hevonen roikkui olkapääni yli ja yritti tulla jaolle karkkipussille. Ilmiselvästi karkki oli parempaa kuin ruoho!