809033.jpg
Ensimmäinen päivä laitsalla, jiihaa!

Täytyy nyt kirjoittaa näitä hevosmuisteloita, kun vienon kehoituksen sain ystävältäni...

Typyllä oli ridaopeallergia. Hän meni aivan reippaasti ja upeasti, kun maisemissa ei ollut yhtään katsojaa, ratsastuksenopettajasta puhumattakaan. Kyseinen allergia johtui siitä, etttä edellisessä elämässään tammukka oli ollut tuntiratsu. Kilttinä ja nöyränä hevosena hänet annettiin usein aloittelijoille. Ratsastajat huojuivat satulassa suuntaan ja toiseen, ja jalat vispasivat puolelta toiselle. Siispä Typy tarjosi pohkeenväistöä. " Mitä? Etkö halunnutkaan tätä? Tarkoitiko mahdollisesti sulkutaivutusta? Etkö?" Vähemmästäkin hevonen turhautuu. Lisäksi tamma älykkäänä hevosena kyllästyi samoina toistuviin tunteihin, ja tyypillisenä tammana hän oli myös yhden ihmisen hevonen. Kaiken kruunasi kohtuuton työmäärä. Muistan eräänäkin päivänä tuntilistasta katsoneeni kuinka Typy joutui juoksemaan neljä ratsastustuntia, ja sen päälle vielä kaksi talutustuntia. Ei ihme, että hepo oli minulle tullessaan henkisesti (myös ruumillisesti, kylkiluilla olisi voinut soittaa ksylofonia) aivan finito. Tästä kaikesta siis oli seurauksena opekammo.

Sitten varsinaiseen tarinaan. Tämä tapauhtui muinaisena aikana, kun vielä asustimme Knaperbackassa. Joukkue tuntiratsastajia oli Messilässä niissä tuntiratsastajien kisoissa. Ensimmäisenä päivänä olimme Typyn kanssa kurvailleet kentällä koulua ja voi veikkoset niitä lisäyksiä ravissa! Ne olisivat ihan oikeasti kelvanneet jo kansallisille kouluradoillekin hieman korkeammalla tasolla. No, seuraavana päivänä olimme taas kentällä ja hepo oli taas kovin virtava ja innokas. Olimme ehtineet vasta suorittaa parinkymmenen minuutin pituisen verryttelyn, kun viikonloppuope tuli tuntilaisten kanssa kentälle,joten suoritimme taktisen vetäytymisen maneesiin. Pienen hetken kuluttua alkoi kuitenkin sataa, joten tuntilaiset tulivat myös maneesiin. En ollut vielä valmis luovuttamaan, joten kysyin mahtuisimmeko Typyn kanssa joukon jatkoksi. Sovimmehan me. Tamma tosin oli vakavasti toista mieltä! Mamman virtahepo muuttui välittömästi täiksi tervassa. Typy vain kiskoi ohjiaan ja laahusti innottomasti. Sitten sade loppui ja tuntilaiset lähtivät takaisin kentälle. Tein virheen ja menin heidän mukanaan ulos. Tamma ei keskittynyt pätkääkään ratsastukseen, vaan ojenteli kaulaansa ja päätään puolelta toiselle ja nuuski sateen raikastamaa ilmaa turpa rullalla. Mitä siinä voi muuta tehdä kuin luovuttaa ja nauraa hevoselle. Jos hevosilla olisi sormet, niin Typy olisi kyllä näyttänyt keskisormea opelle ja sanonut EVVK jo kauan ennen kuin termi tuli yleiseen käyttöön!