645093.jpg

Mammukka sitten siemennettiin tänään. Eläinlääkäri kävi aamulla tallilla katsomassa munarakkulan koon ja minä tilasin siemenen. Iltapäivällä hain paketin Matkahuollosta ja ystäväni Soile vei sen tallille, koska itse en töiden vuoksi päässyt paikalle. Siitä IIISO kiitos hänelle.

Kyllä se muuten vaan kummasti lämmittää mamman sydäntä, kun hevonen kuulee tallista oman ihmisensä äänen, niin hän hirnuu tarhasta: Iiihahaa, mamma tuli! Minä olen täällä, tule tervehtimään!

Taitaa tuo hevonen käydä järjestelmällisesti kaikki koipensa läpi ontumisen suhteen. Ensimmäiseksi oli imppari oikeassa takajalassa, sitten oikeassa etujalassa. Nyt tamma ontuu vasenta etustaan, aloitti sen eilen. Tänään on tosin paljon parempi, olisikohan riekkunut laitsalla? Ainakaan se ei ole jännevamma, onneksi. Yritin eilen tarjota Typsykälle vaihtoehdoksi ulkoilua pikkutarhassa yksin, mutta toinen oli semmoinen vinku-iita, ettei sellaista kestä kukaan. Kiima oli alkanut, joten silloin ei ainakaan voi olla yksin. Luovutin ja tungin tammalla kitaan muutaman Ponstanin ja heitin otuksen laitsalle kavereiden kanssa. Typyllä oli niin kamala kiire kavereiden luokse, että unohti kokonaan ontua. Niinpä...

Tässä eräänä yönä näin unta, että Typy ja ystäväni hevonen molemmat saivat rautiaat tammavarsat. Unethan ovat enteitä, eikö totta...? Ainakin silloin, kun Typy odotti Paavoa, näin unta, että Typy oli varsonut yllättäen rautiaan orivarsan. Ja niinhän siinä kävi! Ainakin siinä tapauksessa uni piti paikkansa. Typy on astutettu Paavon jälkeen kaksi kertaa. Kummallakaan kerralla en nähnyt mitään unia, mutta eipä tullut varsojakaan. Tämän unen on siis pakko pitää paikkansa!