Eli tänään sain ilosanoman: Voitte noutaa tietokoneenne huollosta. No, Tätihän ampaisi matkaan kuin Nato-ohjus. Ja nyt on mamman pikkukulta taas kotona - ja Täti netissä.

Kun lähdin liikkeestä, en päässyt seuraavan liikkeen ovea pidemmälle. Siinä vieressä nimittäin oli taidetarvikkeita myyvä liike. Täti kurvaisi sisälle ja kysyi löytyiskö heiltä mahdollisesti sarjakuvien piirtämiseen sopivaa aineistoa. No, löytyihän sitä! Nyt Tädillä on siis pari lehtiöllistä sarjakuvien piirtämiseen soveltuvaa paperia sekä mustia ja harmaasävyisiä tusseja. Värien hankkiminen on sitten myöhemmin edessä.

Jaa, että mistä moinen? Täti näki tässä yönä yhtenä unen. Ihan hauska ja harmiton uni, mutta se lähtikin sitten yht'äkkiä hereillä ollessani elämään omaa elämäänsä ja kertoi itse itsensä. Siinä se kuvitti itsensä sieluni silmissä. Nyt se vain sitten pitäisi saada piirrettyä. Tosin en tiedä mitään sarjakuvan piirtämisestä...

Onhan noita oppaita toki, mutta en ole ollenkaan varma, että piirustustaitoni riittää alkuunsakaan. Olihan minulla koulussa kuvaamataito kymppi, mutta viimeksi olen kunnolla piirtänyt lukiossa. Eli taidot ovat päässeet pahasti ruostumaan. Puhumattakaan siitä, että vaikka numero olikin se kymppi, niin loppupeleissä olen piirutuslahjoiltani auttamattoman keskinkertainen.

Toisaalta tässä ei ole mitään deadlinea, joten minulla on aikaa hinkata tätä kerta toisensa jälkeen. Ehkä tästä tulee valmista sitten kun pääsen eläkkeelle... Tosin tunnen itseni sen verran hyvin, että pelkään heittäväni kirveen kaivoon, kun hommasta ei heti ensimmäisellä kerralla tule täydellistä. Ehkäpä tämä on itsekasvun paikka?