Päivä kun alkoi kääntyä kohti iltaa, ja ilma alkoi olla jo siedettävää, kömpi Täti ulos luolastaan. Tai siis olinhan minä töissä käynyt, mutta sitä ei nyt lasketa.

Ensimmäiseksi uhriksi joutui Miska. Kissa-parka käveli ympäriinsä ja Täti taas perässä. Sitten Miska istahti pihalaatoitukselle ja naukui surkeasti. Kai sitä neitiä ahdisti perässä hiippaileva oudosti käyttäytyvä Täti. Alistuneesti kissa lötkähti makaamaan. Ilme kertoo kaiken.

Siinä kissa sitten makoili ja heilutti häntäänsä. Noitui, mokoma. Itseasiassahan heiluva häntä kertoo ristiriitaisesta mielialasta. Eli toisaalta kissa olisi halunnut olla siinä lähellä, mutta toisaalta "vaaniva" kamera ärsytti ja sitä olisi halunnut paeta.

Armahdin tällä kertaa kissan vain parin kuvan jälkeen ja siirryin pakenemiskyvyttömän saaliin kimppuun. Eli ryhdyin kuvaamaan pihan kasveja.

Liljoja, olisivatko keisarin- vai tiikerinliljoja? Tietäisikö joku minua viisaampi. Edustalla vadissa orvokkeja. Vielä eivät liljat ole komeimmillaan. Palataan asiaan.

Tädin ylpeys eli kirsikkapuu. Ressukka on kärsinyt helteessä ja on hieman kuivahtanut. Marjat ovat oikein makoisia, niistä saa mainion piirakan. Tämä on hapankirsikka, taitavatko edes ne makeat "kaupan" kirsikat edes menestyä Suomessa. Ehkä täällä ihan etelässä. Niin. Sanoin, että marjat ovat makoisia, mutta niistä yleensä ehtivät nauttia vain linnut. Täti odottelee, että marjat kypsyvät, ja sitten eräänä päivänä ne ovat kadonneet...

Kuivuudesta kärsinyt kataja ja laatikossa pelargonioita ja petunioita.

Samat lähempää.

Krassien varjossa piilottelee karpaattienkello. Pieni ja hento on välillä kaunista. Yleensä kukat ovat räikeitä huomiontavoittelijoita, mutta tämä on ujo puolivarjossa viihtyvä kasvi.

Nyt koristekrassi on päässyt kunnolla vauhtiin kukinnassaan. Edessä siis kuunlilja. Orvokit ja karpaattienkello taistelevat elintilasta.

Tukkimiehenruusuksi Mutti tätä sanoo. Olisiko kenties malva? Takana olevan kasvin nimestä minulla ei ole aavistustakaan. Näyttäviä kukkia se ei tee, kunhan rehottaa vihreänä.

Tätäkään en osaa nimetä. Nämä saunan edessä kasvavat kukat ovat perintöä talon edellisiltä asukkailta, tai nämä kyllä Mutti sai naapurissa kasveja myyntiin viljelleeltä pariskunnalta. Siinä ne ovat viihtyneet jo yli kolmekymmentä vuotta. Sitkeitä veikkosia...

Petunioita ruukussa. Sivulla sisäkasvit ottavat näin kesäisin aurinkokylpyjä. Amarylliksen alkuperäinen sipuli on jo 50-luvulta. Joulukaktus on vain hieman tuoreempi tapaus.

Tässä, kukkien alla, lepäävät niin Kisuli kuin Eemeli-koira. Koristeena tuijia, kuunliljoja ja laatikossa jokin lievästi köynnöstävä kasvi. Kukat eivät ole mitenkään huomiotaherättäviä, pieniä ja keltaisia. Mikäköhän olisi?

Jasmikkeet kukkivat parhaillaan ja tuoksuvat huumaavasti. Oikein nätti pensas.

Äitienpäiväruusukin on innostunut kukkimaan. Tämä on ensimmäinen, nuppuja on tulossa reilusti. Muurahaiset mokomat asettuivat tämän astiaan taloksi. Saivat sitten häädön. Ruusu nimittäin ei oikein välittänyt alivuokralaisista ja meinasi nääkähtää heti alkuunsa.

Että tällainen pihakierros. Palataan asiaan myöhemmin kesällä uudestaan.