Huomasinpa tässä, etten ole kirjoittanut sitten perjantain ja 13. päivän.

Täti on edelleen hengissä, on vain ollut niin tapahtumaköyhää elämää, ettei siitä ole mitään raportoitavaa.

Joten mennään sitten menneisyyteen. Täti ei totisesti usko 13. päivän pahaenteisyyteen mutta yksi juttu siitä on sanottava. Oli perjantai ja se 13. päivä vuonna yksi ja kaksi. Dinosaurukset kulkivat yleisesti Helsingin kaduilla...

Täti, joka siinä vaiheessa ei vielä ollut Täti vaan Teini, oli koulussa. Silloinkin oli talvi ja helmikuu. Täti oli tulossa portaita alas, kun liukastuin märkään lätäkköön ja humahdin kyljelleni portaisiin. Kylki oli seuraavat pari viikkoa kipeänä. Käykö tämä nyt siitä 13. päivän kirouksesta?

Naurettavia muuten nuo taikauskomukset. Töissä oli hauskaa mennä perjantaina 13. päivänä kassalle numero 13. Osa asiakkaista vilkaisi kassan numeroa ja suuntasivat sen jälkeen sujuvasti seuraavalle kassalle. Täti vietti rauhallisen päivän ilman, että liika työ olisi päässyt rasittamaan.

Miten siellä päin? Vietättekö koko päivän kotona vällyjen alla turvassa? Menevätkö pirskeet piloille, jos vieraita on 13? Istutteko junassa, lentokoneessa tai bussissa paikalle nro13? Ulkomailla on rakennuksia, joista puuttuu 13. kerros. Tai siis eihän se oikeasti puutu, mutta se on olevinaan kerros 14.

Vai oletteko kuin Madonna ja muut kabbalistit, joille 13 on erittäin suostuisa luku?

Vai heitättekö koko numerologialla ja numeroiden enteillä vesilintua, niin kuin Täti tekee?