809008.jpg

Typy vuonna yksi tai kaksi, silloin kauan sitten...

Maanantaina 12.11. tuli meille sitten kolmetoista vuotta kavioliittoa täyteen. Aika mahtavan pitkä aika, vai mitä?  Juhlan kunniaksi vanha rouva sai valtavan kasa namia (korppuja ja porkkanoita). Lisäksi mamma kiusasi pientä, kävimme köpöttelemässä hieman maneesissa, ja sen jälkeen pari kierrosta radan ympäri. Hevosparalla oli satula selässä ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen. Onneksi, sanoo mamma, sillä vanhus verrytteli lihaksiaan pukkiloikilla. Muutenkin oli varsinainen virtahepo. Sitä se olematon liikunta tekee...

Sitten vähän surullisempia uutisia. Tämä oli meidän viimeinen ratsastuksemme. Typy lähtee perjantaina 23.11. hevosten taivaaseen. Mieli on kuin varsalla, mutta kun ruumis ei enää kestä, niin se ei kestä. Tämä viimeinenkin ratsastus oli hiinä ja hiinä. Yhtään pitempään, ja sitten olisi hepo taas alkanut ontua pahemmin. Minulla ja hoitajalla on jostakin kumman syystä fiilikset aika maassa. Toisaalta tällä hetkellä mielen täyttää myös kiitollisuus niistä kaikista vuosista, jotka olen saanut Typyn kanssa viettää. Häntä parempaa hevosta nimittäin ei tältä pallolta löydy!