... Siis mikä? Se, kun Täti sanoo olevansa väsynyt.

Olin eilen töissä ravannut ympäriinsä kuin pieni eläin monta tuntia. Jos luulette, että KirjastoTädin työ on vain palvelutiskin takana istumista, niin erehdytte pahan kerran. Vai miten te luulette niiden palautettujen kirjojen päätyvän takaisiin paikoilleen, varattujen kirjojen lähtevän varaajilleen muihin kirjastoihin ja tiettyä teosta etsivien asiakkaiden löytävän kaipaamansa teokset? Lisäksi on uudet kirjat käsiteltävä, ne on myös valittava listoista, jne. Asiakaspalvelu tiskillä on vain pieni murto-osa kirjaston työntekijän tehtävistä, toki ulospäin se nykyvin.

(Anteeksi. Nyt tulee parinkymmenen minuutin päivitystauko. Taas. *huokaus*)

Siis olin ravannut heikköpäisenä ympäri kirjaston useamman tunnin. Sulkemisaika alkoi lähestyä, kun istahdin tuolille ja huokasin: "Minua väsyttää. Nyt minä kyllä levähdän hetken!" Sopi työtovereille. Hetken levättyäni sitten nousin uudestaan, sillä hiki otsassa on Tädinkin leipänsä ansaittaman. Menin sulkemaan tuuletusikkunan. Räks! "Oho! Hupsista!" Onnistuin kyynärpäälläni pudottamaan lattialle muovisen lehtitelineen. Tietysti sillä seurauksella, että se meni kahtia. Ei siinä muuta, mutta kun ne maksavat 40 egee tsipale... Palasin palasten kera palvelualueelle. Seuraavaksi minä ajattelin nostaa Vantaalle lähtevän suoran aineistolaatikon tornin ylimmäksi. Rämin! Cd-levyjen säilytyslaatikko oli maassa. Viuh! Laitoin laatikon pois käsistäni samalla melkein tietokoneen näytön maahan pyyhkäisten. "Otetaanpa nyt tämä rauhallisesti. Rauha! Vedä syvään henkeä." sanoi työtoveri. "Tästä lähtien täytyy ottaa tosissaan, kun sanot, että sinua väsyttää."

Jep, jep. Väsynyt Täti on ympäristölleen vaaraksi.